Leivoin siinä alkuviikosta vähän torttua. Vanha resepti, tullut mulle isolta siskoltani Sirpalta ja hän puolestaan sai sen ystävältään Juvosen Katilta vuonna nakki. Mutta hyvä resepti on.
Mennyttä viikkoa on latistanut Merin sairastaminen, nyt jo kolmatta viikkoa. Tosi ikävää.... oon huolissani hänen syömättömyydestään ja muutenkin. Viikonloppuna sain Meikun lähtemään hiukan ulos ja ottamaan kuvia syksystä. Pitkästä aikaa paistoi nimittäin aurinko.
 |
| Aiti rakasti pihlajanmarjoja. Niillä oli kirkko koristeltu, kun äiti ja isä vihittiin. Niillä oli isä koristellut äidin kuolinvuoteenkin... |
 |
| Pappilan maisemia |
 |
| Vaalitaan monivuotista sunnuntai-illan perinnettä: Dippipöytä |
 |
Paitsi unohdin ottaa kuvan valmiista pöydästä, johon toki kuuluu paljon muutakin kuin nuo kuvissa näkyneet jutut. Ehkä ensi sunnuntaina.
Ja nyt on maanantai. Ja Meikku ei ole kunnossa vieläkään :( |
toi mun kuva on kyllä hassu.. jotenki niin kuvastaa mua :D
VastaaPoistaKyl toi kuva kertoo kaiken. Mutta paraneminen on taas päivän lähhempänä rakas.
VastaaPoistaVoi Meikku parkaa. :( Toivottavasti pian alkais olo kohentuun. Ja mummu rakas... Lupasin mummulle jotakin ja enkä ole pitänyt kaikkia lupauksiani. Ihan harmittaa..
VastaaPoistaVoi Elina, tiedän tunteen. Itselläkin jäi paljon sanomatta... Mutta mä uskon, jos nyt sais jonkin yhteyden mummuun, hän katsoisi silmät täynnä ymmärrystä ja rakkautta. Sellainen hän oli ja on.
VastaaPoistaTuntuupa hyvältä nähdä kuvia sieltä. Kauniilta näyttää syksy siellä. Ja mmm prinssinakkeja! Iski nälkä.
VastaaPoista:) on se syksy kaunis kun aurinko sattuu paistamaan. Mutta on ollut synkkääkin ja rikottu syyskuun sade-ennätyksiä täällä.
VastaaPoista