Ensimmäinen kesäilta

Voi ihanuutta ja mikä ihana päivä. Vaikka siitä pääsin kotona nauttimaan vasta reilusti iltakuuden jälkeen, niin silti! Ensin työpäivä tosiaankin, sitten kotona viikonloppusiivous ja sitten terassille. Miten tärkeä ja ihana paikka oma terassi onkaan. Ja kuinka lämpöinen oli ilma tänä iltana. Onhan sitä terassilla koitettu istua aiemminkin...kuten alla olevassa kuvassa!

Terassielämää huhtikuun 12. päivä. Minna on mutkalla tuossa etummaisena :D

Tänä iltana oli toisenlaiset tunnelmat. Vietin pitkän tovin olostani nauttien, kuuntelin linnun laulua ja silmä lepäsi, oi niin vihreässä pihanurmessa ja terassin kauneudessa. Terassi on toden totta olohuoneen jatko ja on aina juhlavaa ottaa talvisäilöstä sen kalusteet ja koristeet.

Sitruunaruohon tuoksuinen suitsuke ja takkatuli. Olen onnellinen, että tänä iltana oli mahdollisuus nauttia ja vaan olla. Säämies sanoi televisiossa, että huomenna sataa...

Viime viikonlopun kukka keittiön ikkunalla - luonnonvarainen keltavuokko

Tästä tykkään todella paljon- mun pieni takkatuli

Jotakin uutta sitten viime kevään.
Valkoinen vastuuki eli vahakangas ja somisteena kankainen liina ja kynttilär samaa kuosia.
Kiitos Minnan sisustusavulle :)

Eilen käytiin Timon kanssa hakemassa kesäkukat. No, matkalla sattui jotakin yhdelle kukkasista! Mutta takaisku kääntyikin voitoksi, kun Minna keksi, että siitä katkenneesta kaunottaresta tuleekin alkavan viikonlopun kukka! Jep jep - eikö olekkin nätti. Vihreät lehdet on tosin ihan jonkun muun kasvin kuin dahlian.

Vuodenajat, Hannu Mäkelä

Mutta kevät on kevyt,
ja sinä kaipaat nyt, mitä? Kevättä vain.
Valoa, joka muuttuu linnuksi
ja lintua, joka on laulua täynnä.
Kun itse laulat, olet huilu ja ystäväsi laulaa sinun kanssasi, lentää.
Silloinkin kun olet valveilla ja hengität,
kevään hengityksessä on sinun ja koko maailman hellä ääni.

Älä lue pidemmäksi....sillä nyt on kevät.

Laitan nämä vuodenajat vielä oikeaan järjestykseen, kunhan viimeinenkin, kesä, on täällä :)

Eikä talvi odota.
Talvella on itsellä aikaa,
se pitää luontoa kiinni, värähtämättä.
Se on halutessaan lunta ja takassa palava puu,
mutta se päättää kaikesta itse.
Et voi muuta kuin odottaa.
Niin kuin kivet odottavat, yhtä tyynesti olet talvinen kivi.
Jäniksen turkin sisällä sinä nukut, sydän läpättäen.

Syksy

tulee niin, että se alkaa puhua sinun sisälläsi.

Sinä et vanhene heti, et kuule heti,

et sinä heti ole putoava lehti,

et se vihma, joka pyyhkii ikkunaa, antaa sinulle kodin.

Vain sen tiedät, sen, että syksykin on sinun sisälläsi nyt.

Sen hämärän voi korvinkin kuulla.

Tunnen olevani suorastaan äveriäs

..kun meillä on niin monta pinoa koivupuuta monelle tulevalle talvelle. Olemme joutuneet välillä ostamaan polttopuuta, mutta nyt on oman pihan kaadetut koivut saatu pinoihin ja kuka niitä mies- tai naistyötunteja laskee. Ilmaista puutahan se on :) Tässä ne komiat pinot.

Takavaraston terassipino

Takavaraston seinustapino

Auton pysäköintipaikkapino

Eilen oli äitienpäivä ja tapani mukaan kävin haudalle viemässä valkovuokkoja. Tämä on kyllä ihana perinne. Muistan kun ihan pikkulikasta lähtien kerättiin Hilma-mummullekkin valkovuokkoja ja lähdettiin Mouhijärven Häijään kylästä aitienpäiväna ajamaan Tampereen Hatanpäälle häntä onnittelemaan. 

Äidilleni en voi enää kukkasia ojentaa, mutta tärkeältä tuntuu saada viedä äidin lempikukkia edes hänen haudalleen.

Siellä ne toivottavasti viihtyvät narsissin kaverina muutaman päivän ainakin.

Minun äitini

 

 Minulla oli maailman paras äiti ja hän tulee aina olemaan esikuvani. 

En tosin ikinä pysty olemaan samanlainen kuin hän oli - nöyrä ja täysin vailla itsekkyyttä. 

Hän ei elänyt yhtään itselleen, vaan ainoastaan perheelleen. 

Äidin katseessa oli aina rakkautta.

Sitä lämpöä ja läheisyyttä haluaisin omien lastenikin kokevan, jota olen itse saanut kokea. 

Ei ollut niin pahaa asiaa, jota en voinut äidille kertoa. 

Murheitani hän oli aina valmis kuulemaan ja antoi hyviä neuvoja. 

En muista tapahtuneen mitään, josta olisi jäänyt äitiä kohtaan katkeruutta.
Hän oli aina reilu ja kohteli lapsiaan ja lastenlapsiaan tasavertaisesti.

Niin kauan kuin asuin kotona, äiti istahti iltaisin sänkyni laidalle ja siunasi minut. 

Tiedän, että hän kantoi minua rukouksin aina kuolemaansa saakka.

Vappumerkintä

     Meillä ei ole kovinkaan näyttäviä vappuperinteitä. Paukkuserpentiiniä ostin ja kuoharia, joka ei ollut edes hyvää :) Serpentiinit paukuteltiin eilen töistä tultua ja irvistellen juotiin kuohari saunasta vilvoitellessa takaterassilla. Sitten katsottiin televisiota ja mentiin aikaisin nukkumaan.

     Tänään sitten päästiin oikein viettämään vappua, työn päivää! Aamusta kymmeneneltä jo halkaisukone pantiin käyntiin ja puupinot alkoivat kasvaa. Sitten kun kaikki puut on tehty, kuvaan kyllä kaikki pinot, jotka ovat suurimmalta osin meikäläisen aikaansaannosta. Mutta vielä on työmaata jäljellä... Timo pesi vielä moottoripyöränsä, ja talvirenkaita ennen takavarastoon säilytykseen vientiä.

     Uudella paikalla oleva lipputankomme sai ensimmäisen kerran lipun salkoonsa liehumaan.

Lintubongaus pihastamme viime viikolta.
Emme päässy yhteisymmärrykseen, mikä lintu on kyseessä...
Oli vähän pienempi kuin kana, mutta kanamainen.  Naarasmetso?

Ihan liikutuin, kun vedin lipun salkoon.
Tuulikiin käy sopivasti, että liehuu väliin noin kauniisti.