Pieni lasikarhu

Esittelyvuorossa on 15. karhuni. Tämän bongasin huutonetistä ja se muutti meidän kotiimme Vantaalta.

Näin sen huomaa, kuinka paljon kivempi on löytää karhu itse jotakin matkoiltaan, Karhulla on silloin heti oma tarinansa. Puhumattakaan siitä, kuinka hienoa on saada karhu joltakin läheiseltä. 

Eli eipä tästä otsosta sen enempää kerrottavaa :)

Koti

Kävin Pirkkalan vanhan kirkon hautausmaalla viime pyhänä ja sain muutaman kauniin kuvan. Kirkon ympäristöä on siistitty ja tehty upeita istutuksia. Vanhoja puita kaadettu ja saatu alueesta valoisampi.

Viihdyttiin siellä Minnan kanssa, puoli tuntia venähti tunniksi. Näimme ihmiskohtaloita ja tuttuja nimiä, vanhoja ja nuoria. Teki sydämelle hyvää, vaikkakin hiukan kipeää.

Kaunis paikka, suosittelen poikkeamaan vaikka ihan muuten vain.

Kirkko on valmistunut ja vihitty käyttöön 1921

Tämä penkki kutsuu istumaan - levähtämään hetkeksi

Pirkkalan uusi kirkko täyttää tänä vuonna 20 vuotta, sielläkin on monia tärkeitä hetkiä vietetty. On siunattu lapsia koulutielle ja oltu todistamassa jokaisen ripillepääsyä. Mutta minun kotikirkkoni on ja tulee aina olemaan Pirkkalan vanha kirkko. Muistot sieltä ovat niin nuoresta alkaen...

Olen päässyt täällä ripille ja minut on vihitty avioliittoon. Kaikki neljä lastani on kastettu täällä. Äitini ja isoveljeni on siunattu viimeiselle matkalleen...tässä kirkossa on itketty ja naurettu, Ja laulettu.

Rakas paikka.

Syksyinen fiilis

Syksyn tulon voi aistia.

Olen niin onnellinen, että pihamme on toipunut touko-kesäkuun hurjasta kaivuutyöstä.

Lipputangon uusi paikka kiven päällä on tosi hieno.

Vaunu on myynnissä, taas. Mutta jäänee myymättä, taas.

Kehäkukkia ja isäni vanhat kottikärryt.

Pelastin ne kukkapenkiksi ja istutin äidin lempikukkia.

Monin tavoin sitä tulee kunnioitettua ja vaalittua muistoja...

Tää oli kesän ajan mietinnässä, miten "kätkemme" uuden ruman viemärikaivon keskeltä pihaa.

Ostettiin sitten loppukesästä kaksi tuijaa ja keltahanhikkeja.

Tässä istutettuina.

Tuija olisi saanut olla hiukan pidempi, mutta kasvaahan tuo.

Keltahanhikista tulee mieleen Lammikujan talo <3

Pihamme nurkassa kasvaa tammi.

Tulee Tiku ja Taku mieleen :)

Tänä vuonna kolmen lajikkeen omenapuumme ei tehnyt yhtäkään kaneliomenaa.

Taisi puu hiukan kärsiä lähellä tehdyistä kaivuutöistä.

Valkeakuulasta tekee muutaman ja niistä tulikin paras omenapiirakka.

Syksyisen illan tunnelmaa saunan terassilla.

Sohjoa lasissa. 

Voisin esitellä sohjon tässä joku kerta - on hyvä saunajuoma!

Kaiken kaikkiaan on hiukan alakuloinen fiilis.

Vaikka kaikki syksyn kauneus ja värikylläisyys on käsillä,

sanotaan kuitenkin koko ajan hyvästejä kesälle.

Nallepostia ja minttumuffinsseja

Suloinen keino tilata leivonnaisia. Eräänä iltana nukkumaan mennessä, minua odotti tämä näky:

Minttumuffinsseja,
oli raapustettu yöpöydälläni majailevan nallen rintaan kiinnitettyyn lappuseen.
Okei - on minun kirjoittama vastaus salaperäiselle anojalle.

Seuraavana viikonloppuna niitä sitten leivoin - toista kertaa. Kyseessä nimittäin suht uusi resepti Suklaa Kultainen kirja-reseptikirjasta.

Ja onnistuivat jopa paremmin kuin viime kerralla.
Vai mitä Jenna <3

Kovalevyn uumenista

Sunnuntai on ihana päivä. On aikaa....

Vietin taas osan päivää tietokoneella, kovalevyltä vanhoja kuvia katsellen. Voi miten siinä vierähtää aika eikä pysty lopettamaan. Tunsin iloa ja surua, ikävää ja haikeutta. Niin paljon hetkiä, jotka eivät koskaan palaa. Mutta onpa ihana palata joskus menneisiin,

Joku kerta pitää palata vielä vanhempiin kuviin, aikaan ennen 2003 eli paperikuviin :)

Tässä näitä tärkeitä muistoja vuosilta 2005-6:

Gran Canaria 2006 ja uusperheemme vanhimmat lapset

Mun rakas esikoiseni - "Make"  Markus,
Äiti joskus tahtoo lähelle :)

Siinä rohkea joukko, jotka uskaltautuvat Sky Jumppiin Playa del Inglesissä.
Pikkupojat, Masi ja Tuomo, eivät saaneet edes mahdollisuuta osallistua, kun olivat liian pieniä.

Selvisihän se syykin, miksi koko 9-henkisen perheen voimin matkassa olimme.
Koko viikon onnistuneen salailun jälkeen...

Meidät vihki turistipappi Juhani Järvilehto Atlantin rannalla, Faron majakan juurella.
Tuo jännän näköinen taivaanranta johtui kalimasta (Arfikan hiekkaa Kanariansaarten ilmassa).

Siinä mainio lapsikatraamme

Tää oli pakko laittaa kun toi leijona on varmaan mulle tärkeämpi kuin kuopukselleni Masille.
Tästä kuvasta päättelin, että oli se joskus Masillekkin tärkeä <3

Minna, "Maatsalon tytöistä se herttaisempi"
Noin Minna itsensä joskus esitteli hoitotadilleen :D
 Joskus meillä oli kanikin, Pörri

Hurjat vesibileet trampoliinilla :D

Meri rakkaan harrastuksensa parissa - ja kultaa tuli taas.
Meikku on pelannut futista jo 17 vuotta eli aina vaan!
(korjaa Meikku, jos laskin väärin)

Eräs aamupala Laitsussa ja poikien erilaiset istumatyylit :)