Kessuleiri, Koiviston Kievarissa 18-20.9.

On ollut melkoinen viikko, yt-neuvotteluja ja silleen, en ole ehtinyt enkä jaksanut tehdä postausta. Mutta kessuleiri oli ihan huippu ja nyt tässä siitä paljon kuvia ja vähän tekstiä. Mutta voitte vain kuvitella, miten hienoa on, kun isossa pihapiirissä juoksentelee kokonaisen viikonlopun 10-20 kessua...  :)   Patu oli taivaissa!

Rommi ja Patu

Jaloittelua pihamaalla ennen aamiaista

Patu nauraa mennessään, niin kivaa on!

Meille saapui Silja koiransa Lunan kanssa näyttämään tokon alkeita.

Linkki: Elämäni koira, Silja ja Luna

Suoraan Patun takana seisoo sen isukki, Kassu :)

Minäkin haluan kasvaa noin isoksi ja komeaksi, ajattelee ehkä Patu.
No, minä ainakin toivon, että Patusta tulee tuollainen. Pööni oli isoin kessu-uros tällä leirillä.

Minäkin trenailemassa, ohjaamassa Silja ja Luna 

Tässä sitä taas parveillaan päivällistä odotellessa.
Ja Minnakin pyrähti paikalle. Leirihän oli Häijäässä, vain puolen tunnin ajomatkan päässä Pirkkalasta.
Kauimmaiset leiriläiset olivat ajaneet Lappeenrannasta asti!

Patu ja Kassu

Kessua joka lähtöön ja yksi mittelspizel

Hyvä on kontakti

Minna paleli, kunnes huomasi upean turkin ihan käden ulottuvilla :D

Siinä koko kööri!

Muut leikkii jo pihalla....!

Tahdon mukaan!!!!

Tuun ihan kohta kaverit...

Kampoihin syksylle

Onneksi on vielä sula maa ja värikäs ruska. Talven ensimmäinen vaihe, pimeys ja vaihtelu loskan ja pakkaskelin välillä, kuitenkin väijyy jo ihan nurkan takana. Olen jo vuosia sitten tiedostanut, että poden jonkinasteista kaamosmasennusta. Nyt olenkin oikein miettinyt, miten laittaisi kampoihin sille.

Ensimmäinen askel oli ilmoittautuminen paritanssikursseille. Siellä opettelemme puolison kanssa vakiotansseja viikottain, Haaveeni olisi alkaa harrastaa lavatansseja ensi kesänä esim. Haikan lavalla omalla kylällä, eikä kaukana ole Rönni Eräjärvellä tai Tanssikrouvi Häijäässä. Niin, ja Nurmen lava Lempäälässä!! Paritanssi on hyvä harrastus ja käy todellakin kuntoilusta. Lienee yksi parhaista harrastuksista, joita pariskunta voi tehdä yhdessä. Voi, kun nuorisokin innostuisi opettelemaan paritansseja :)

Sitten, monen vuoden pohtimisen jälkeen, palasin kirkkokuoroon. Kolmannen kerran. Ensimmäisen kerran liityin kyseiseen kuoroon ollessani 16 v ja harjoituksiin kuljin isän ja äidin kanssa. Harjoitukset pidettiin tuolloin Pirkkalan vanhassa kirkossa. Sitten tuli kai kiireitä elämään. Palasin kuoroon joskus 90-luvun puolivälissä ja silloin viihdyin muutaman vuoden. Tuona aikana Pirkkalaan rakennettiin uusi kirkko, joka täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Mutta siitä lisää ja kunnon kuvat myöhemmin. Tämä kuva on otettu kännykän kameralla ensimmäisten harjoitusten iltana. Istuin pysäköintipaikalla ja voi, kun minua jännitti mennä!

Olen hankkinut kaksi harrastusta! Minä, jolla ei ole vuosiin ollut yhtäkään kunnollista sellaista. 

Reissut piristävät myös, oltiin viikko sitten tyttöjen reissulla laivalla. Ihana irtiotto, kiireetöntä jutustelua, hyvää ruokaa ja musiikkia. Rentoutumista. Ja tietenkin hiukan ostoksia. Kiitos Meikku ja Minna <3

Lisäksi olen haalinut kulttuurielämyksiä syksyn pimeneviä iltoja piristämään. Tuntuu mukavalta, kun on jotakin, mitä odottaa. Ensimmäinen etappi on n. kuukauden päästä Tampereen Työväenteatterissa musikaali Evita. Seuraavana iik, niin ihana Semmarit. Sitten tuleekin itsenäisyyspäivän konsertti ja vallan ihastuttava Santtu Matias Rouvali. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähimpänä on Vesku Loirin "Tulkoon joulu" Tamperetalossa. Voi, miten kaikkia näitä odotankaan!

Annan todellakin palttua kaamokselle, vai mitä!

Ja hei, peikon kukat on kauniimmat kuin koko kesänä, Kiitos erään ihanan Lauran :)

Syksyinen fiilis

Syksyn tulon voi aistia.

Olen niin onnellinen, että pihamme on toipunut touko-kesäkuun hurjasta kaivuutyöstä.

Lipputangon uusi paikka kiven päällä on tosi hieno.

Vaunu on myynnissä, taas. Mutta jäänee myymättä, taas.

Kehäkukkia ja isäni vanhat kottikärryt.

Pelastin ne kukkapenkiksi ja istutin äidin lempikukkia.

Monin tavoin sitä tulee kunnioitettua ja vaalittua muistoja...

Tää oli kesän ajan mietinnässä, miten "kätkemme" uuden ruman viemärikaivon keskeltä pihaa.

Ostettiin sitten loppukesästä kaksi tuijaa ja keltahanhikkeja.

Tässä istutettuina.

Tuija olisi saanut olla hiukan pidempi, mutta kasvaahan tuo.

Keltahanhikista tulee mieleen Lammikujan talo <3

Pihamme nurkassa kasvaa tammi.

Tulee Tiku ja Taku mieleen :)

Tänä vuonna kolmen lajikkeen omenapuumme ei tehnyt yhtäkään kaneliomenaa.

Taisi puu hiukan kärsiä lähellä tehdyistä kaivuutöistä.

Valkeakuulasta tekee muutaman ja niistä tulikin paras omenapiirakka.

Syksyisen illan tunnelmaa saunan terassilla.

Sohjoa lasissa. 

Voisin esitellä sohjon tässä joku kerta - on hyvä saunajuoma!

Kaiken kaikkiaan on hiukan alakuloinen fiilis.

Vaikka kaikki syksyn kauneus ja värikylläisyys on käsillä,

sanotaan kuitenkin koko ajan hyvästejä kesälle.

Vainajien muistopäivä

eli pyhäinpäivä, "vanha kansa" sanoo pyhäinmiestenpäivä. Oman kunnan hautausmaalle olen joutunut jo saattamaan monia.. Kolme heistä ovat olleet erityisen rakkaita ja tärkeitä ihmisiä elämässäni ja haluan muistella heitä nyt. Ensin kävin viemässä kynttilät.

Ensimmäisen kynttilän vein isoveljeni Jukan haudalle. Hänestä on useampi kuva, koska koen, että hänen elämänsä jäi kovin kesken. Jukka lähti 44 vuotiaana vuonna 2003.

Isoveljeni Jukka, intiaani Häijään pusikoissa jousi kädessä.
Kova kalamies ja kiltti isoveli, joka otti mukaan kalaan ja muihinkin seikkailuihin
esim. kaatopaikalle penkomaan Vammalantien varteen.

Jukka joillain festareilla vuonna 1975 eli 16 vuotiaana. Ihana luonnonkihara tukka :)

18 vuotias ammattikoululainen autonasentajalinjalla vuonna 1977.

Lammikujan pihassa 1997. Jukka sanoi joskus, että oli hänen elämänsä paras kesä,
kun asui meidän pikkumökissä Lammikujalla ja auttoi talomme rakentamisessa.
Se olikin hyvä kesä <3

Seuraavan kynttilän vein äitini haudalle. Suurin menetykseni tässä elämässä tähän mennessä. Äitikin lähti ihan liian aikaisin, aina välillä kaipaan häntä niin kovasti! Hänestä jouduin luopumaan elokuussa 2000, äidin ollessa pari kuukautta vaille 68 vuotias.

Voisiko ihanampaa mummua olla?! Laitsussa odottamassa, että lapsia ja lastenlapsia tulee kylään.
Äidistä löytyi paljon kuvia, mutta tämä yksi riittää. Kaikki näkyy tässä.
Äiti oli myös väsymäton esirukoilija.

Viimeiseksi astelin Veikon haudalle. Hänetkin otettiin mielestäni liian varhain pois, 57 vuotiaana ja vuonna 1993.

En yleensä käytä tätä sanaa. Mutta kun mietin, millainen mies Veikko oli, tulee mieleen ensimmäisenä jalo.
Hän oli niin hyvä ja huolehtivainen, aina rauhaa rakastava ja kaikille hyvää haluava.
Paras miehen malli, mitä tiedän. Veikko oli appiukkoni.

Erittäin kaunis tuo tuikkukynttilöistä koottu risti. 

Esirukouksia.

Siunaa Taivaan Isä rakkaitani, varjele äkkikuolemilta ja anna armossasi terveyttä.

Elämä on lahja, avaa silmämme arvostamaan sitä.

Vieras Kööpenhaminasta

Oli tapahtumarikas viikko. Minnan poikaystävä Max lensi Tanskasta Suomeen ja saapui Laitsuun vieraaksi kolmeksi päiväksi. Olipa mahtava tyyppi ja aivan rakastettava! Hetkessä tuntui omalta väeltä :) Olisi voinut minun puolestani viipyä pitempäänkin.

Muutoin viikko meni ankeissa maisemissa, sateita ja synkkää. Suomi ei näyttänyt ollenkaan parhaita puoliaan vieraalle ja etenkään Laitsu, jonka pihapiiri on niin paljon kauniimpi kesällä. Mutta syksy on nyt. Lunta odotellessa...

Lanit Laitsussa :D

Tilannekuva, ja vielä Tsipakin osutti itsensä hyvin.

Yksi asia meitä yhdistää-ää-ää ja se on meille kovin tärkeää-ää-ää!
Tacoja torstaina...

Työpäivääni ilon tuoja!

Suolaista ja makeaa

Tuli sit keksittyä tuollainen otsikko :) Arki on nyt tosi ankeaa, työssä kasista neljään tai seiskasta kolmeen. Kotona on tytär, jonka kanssa haluaisin olla jokaisen mahdollisen hetken. Minna on hoidellut asioitaan, meillä on ollut kyläilijöitä ja torstaina käytiin porukalla papalla. Perjantaina lähdettiin risteilylle. Siinä lyhyesti viime viikko.

Viime viikon suolaisinta oli puhelu torstaina Gigantin huollon asiakaspalveluun. Meillä on ollut järjestelmäkamera huollossa nyt jo n. kuusi viikkoa. Ensimmäisellä kerralla se meni huoltoon, koska siitä rikkoutui shutter-yksikkö ja emolevy. Kamera oli käytössä kotona yhden vuorokauden, kun Timo huomasi, että AF/MF-kytkin ei toimi lainkaan eli se oli rikkoutunut huollossa.

Kameran oltua taas huollossa kolme viikkoa, Timo soitti ja kysyi tilannetta. Saimme kuulla, että kameralle ei ole tehty mitään, koska ei ole ollut puhelinnumeroa, johon soittaa. En jaksa tästä kirjoittaa tämän enempää, mutta kun luovutimme kameran tämän toisen perättäisen kerran huoltoon, puh.numero tarkistettiin kyllä. Syvä huokaus....!

Tuo oli sitä viime viikon suolaista. Näin ollen jatkan siis edelleen blogini kuvitusta Lumia 820:n kameralla. Ja tässä sitten sitä otsikossa luvattua makeaa....

Ihana Jessica, kylässä tiistaina

Jannika iki-ihana!

Niin suloista jälkeä jääkaapin ovessa.

Turussa Siljan terminaalissa

Hytin tv:stä saattoi seurata missä mennään.
Tuossa ollaan menossa Härkälänlahden ja Pikku-Pukin välissä.

Juu, kuvaukset jäi vähiin Lumialla.
Mutta meidän risteily oli täydellisen onnistunut!
Tässä odotellaan kuljettajaamme Timoa saapuvaksi.
Hän vietti aikaansa sisaruksillaan ja veljentytöllään Turun seudulla meidän risteillessä.

Sunnuntaina saimme Vilhon ja Sannan ja Juhan kylään :)
Siinä Vilho Masin kanssa

Ja mulle tärkein laivaostos, Pentikin porokello.
I H A N A !


Nyt on sunnuntai-ilta ja taas on yksi viikonloppu ohi. Seuraavaa odotellessa..
Onhan ensi viikolla aikas jännää tulossa, Max tulee Kööpenhaminasta!!
So exciting!