Ensimmäisen kynttilän vein isoveljeni Jukan haudalle. Hänestä on useampi kuva, koska koen, että hänen elämänsä jäi kovin kesken. Jukka lähti 44 vuotiaana vuonna 2003.
 |
| Isoveljeni Jukka, intiaani Häijään pusikoissa jousi kädessä. Kova kalamies ja kiltti isoveli, joka otti mukaan kalaan ja muihinkin seikkailuihin esim. kaatopaikalle penkomaan Vammalantien varteen. |
 |
| Jukka joillain festareilla vuonna 1975 eli 16 vuotiaana. Ihana luonnonkihara tukka :) |
 |
| 18 vuotias ammattikoululainen autonasentajalinjalla vuonna 1977. |
 |
| Lammikujan pihassa 1997. Jukka sanoi joskus, että oli hänen elämänsä paras kesä, kun asui meidän pikkumökissä Lammikujalla ja auttoi talomme rakentamisessa. Se olikin hyvä kesä <3 |
Seuraavan kynttilän vein äitini haudalle. Suurin menetykseni tässä elämässä tähän mennessä. Äitikin lähti ihan liian aikaisin, aina välillä kaipaan häntä niin kovasti! Hänestä jouduin luopumaan elokuussa 2000, äidin ollessa pari kuukautta vaille 68 vuotias.
 |
| Voisiko ihanampaa mummua olla?! Laitsussa odottamassa, että lapsia ja lastenlapsia tulee kylään. Äidistä löytyi paljon kuvia, mutta tämä yksi riittää. Kaikki näkyy tässä. Äiti oli myös väsymäton esirukoilija. |
Viimeiseksi astelin Veikon haudalle. Hänetkin otettiin mielestäni liian varhain pois, 57 vuotiaana ja vuonna 1993.
Multakin löytyy tuo kuva mummusta ja papasta ja sofian lampaasta. En yhtään muista mikä sen nimi oli. Valokuvat on kyllä niin tärkeitä. Niitä saisi olla enemmänkin. Ihan harmittaa kun meillä on niin kovin vähän niitä. Mummustakaan ei taida montaa olla ja Jukastakin löytyy kaksi. Pitäkää kuvista hyvää huolta sillä ne todellakin ovat mitä arvokkaimpia muistoja mitä on. <3
VastaaPoistaMä arvostan vanhoja valokuvia ja olinkin onnellinen, kun mulla löytyi noita kuvia tähän laittaa. Nuo rakkaat ihmiset ovat olleet niin paljon ajatuksissani viime päivinä. Täytyy alkaa tehdä muitakin postauksia vanhoja valokuvia käyttäen :) kiitos kommentistasi Elina.
PoistaIhania kuvia Tuula ja kaunis postaus <3 Katsottiin Aaron kanssa yhdessä kuvasi läpi; Meilläkin on eilen ja tänään muisteltu läheisiä ja mm. Helli-mummua ja Jukkaa.
VastaaPoistaVoi tuo kuva Laitsusta, voi jo melkein haistaa "kropsun" uunissa ja voileivät valmiina keittiön pöydällä lapsia odottamassa. Siinä on Osku mummun sylissä. Osku on isän lapsuudesta isän ainoita säilyneitä leluja. Lammashan se on, mutta Sofialle Osku oli koira ja hän oli sen koira-äiti. Meillä ei taida olla tuota kuvaa, olisi ihanaa joskus saada kopio tuosta skannatusta veriosta. Kun olin hoitovapaalla skannasin levyllisen vanhoja kuvia, siellä on aarteita. Pitäisi vain joskus ehtiä käsitellä ne. Mutta ihania ovat! Käytä ihmeessä vanhoja kuvia täällä. Kuvat tuovat mieleen niin rikkaita tunnemuistoja. Itsekin olen tykästynyt palaamaan ihan lähimenneisyyteen - omien lasten pikkulapsiajan muistoihin - juuri kuvien kautta.
P.s. Tsemppiä ja halaus Minnan lähdön suhteen <3 Voin vain kuvitella haikeutta äidin sydämessä. Mutta onneksi tosiaan on tämä nykytekniikka, ennen kaikki oli niin toisin.
Kiitos kommentista Sonja. Eilen selasin 7 albumia vanhoja kuvia ja kyllä siellä on aarteita. Täytyy niitä jakaa täällä tosiaan jatkossa enemmän :)
PoistaOskuhan se oli! Muistan kun Sofialla oli se aina mukana ja oli niin kovin rakas sille. :) Muistaakseni mummu lähetti tän kuvan mulle joskus kirjeessään. Onneksi on ne kaikki tallella. ♥
Poistaisot itkut itkin. Niin kauniisti kirjoitat <3
VastaaPoistaVoi rakas, kiitos!
Poista