Vaihteeks Pirkkalan lentokentällä

Nyt on sitten siitäkin hetkestä selvitty ja yön yli huonosti nukuttu. Silmäluomet on silkkipaperia, mutta olisiko uuden silmänympärysseerumini ansiota, että silmäpusseja ei ole kuten yleensä. Pyrin välttämään iltaisin itkemistä - etenkin arkena, kun seuraava päivä on työpäivä. Mutta joo, tuote on Lumenen Vitamin C/Anti-puffiness Roll-on seerumi.

Niin ja itkujen aihe oli Minnan loman loppuminen, oli kotona upean pitkän aikaa, kolme viikkoa ja kaksi päivää. Ehkä just siks, oli niin vaikea päästää häntä lähtemään. Ajatuksen tasolla siis, ei mitään draamaa lentokentällä, takin liepeessä roikkumista tai muuta vastaavaa. Kyyneleet virtasivat lupaa kysymättä ja tuntui, että sydän pakahtuu rinnassa. Se on muuten toisaalta ihana tunne - sydän tuntee niin voimakkaasti, että tuntuu ettei se mahdu rintaan. Ihanaa, että saa tuntea niin suuria tunteita, että on ihmisiä joita rakastaa ja jotka rakastavat.

Nyt jokunen kuva, ovat muuten viimeiset Lumialla otetut. Saatiin järkkäri VIIMEIN huollosta ja alan taas kuvaamaan sillä. Eipä se ollut huollossa kuin 8 viikkoa, joista kolme ensimmäistä oli ok ja ymmärrettävää. Mutta loppu aika meni siinä, kun Gigantin käyttämä huoltoliike rikkoi kameran sen huollossa ollessa ja Gigantin asiakaspalvelu sössi loput. Eikä mitään hyvitystä, joten en ole enää Gigantin asiakas.

Pakkaamista keskiviikkona, pussukat levällään. Joo, hetken oli se tieto, että Minnan lento lähtee torstai-aamua klo 7 aikaan Helsinki-Vantaalta. Tieto tuli alle vuorokauden varoitusajalla ja Minna flunssassa. Mut sit onneks lento saatiin siirrettyä perjantai-illalle ja Pirkkalaan. Aivan upee juttu!

Ihanaa kiinalaista ruokaa torstaina

Pirkkalan 2-terminaali, unelias meininki. Mutta meidän porukka kyllä toi sinne hetkeksi eloa ja ääntä :D

mysteeriviikuna tai vastaava

Joo osataan kyllä pitää haikeus loitolla - kunnes tuli se hetki, jona tajusi, että näkee rakkaan ihmisensä seuraavan kerran vasta huhti-toukokuussa. 

Halatessa ei olisi halunnut päästää irti........