...elämä ottaa.

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,

niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin mukavaa aikaa.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä -
älä anna turhaan sydämesi itkeä.

"Tsipa"

Lumine's Debora

29.7.2000 - 26.1.2015

Tähän Laitsun kotiin toin sinut syksyisenä iltana ja asetuit asumaan. 

Et pelkästään kotiimme, vaan meidän sydämiimme. 

Yli neljätoista vuotta olit kaikissa perheemme elämänkäänteissä mukana

 ja ilolla otit uudet perheenjäsenet vastaan ja valloitit heidänkin sydämensä.

Sait kokea äitiyden ja synnytit viisi ihanaa pentua.

Voi mitä iloa silloinkin toit meidän elämäämme pentuinesi.

Mutta nyt on sinun polkusi kuljettu Laitsun pihamaalla,

jalkapallopelit pelattu.

Muistoissani kuitenkin liikut täällä yhä ja aina.

En unohda sua koskaan, en koskaan.

<3

Elämä antaa...

Viime viikonloppu oli meidän perheessä elämän makua täynnä. Saimme vastaanottaa uutta elämää ja kokea sen myötä suurta iloa ja kiitollisuutta. Toisaalta jouduimme kokemaan menetyksen, jonka jäljiltä sydämeni on kipeä.

Molemmat ovat sellaisia asioita, että ansaitsevat oman merkintänsä.



Elämä antaa:

Lauantaina, 24. tammikuuta syntyi lähes 2 v Vilho-pojalle pikkuveli. Paino 3270g ja pituus 49 cm. 

Millainen ihme onkaan pieni vastasyntynyt. Niin täydellinen luomus, pienintä yksityiskohtaa myöten.

Siunaa Taivaan Isä tätä pientä poikaa ja koko Ikaalisten nelihenkistä perhettä siellä kauniissa kodissaan.

Ei ihan normi lauantai

Normilauantaihini kuuluu on hidas herääminen ja lekottelu aamupuuron jälkeen olohuoneen sohvalla. Aamu-uutisten katselu, Aamusydämellä-ohjelma jne. Siitä parin tunnin päästä sängyn petaus, ja kodin pikku puuhastelua. Ulkoilu, ruuanlaitto ja syönnin jälkeen taas sohvalle. Siinä loppupäivä sit meneekin.

Mutta tänään ei ollut normi lauantai.

No eilen illalla tuli rentouduttua vähän. Lasi lempiviiniä, ja vakkari-iltapala. Taustalla Pentikin huovutettu poro, josta tykkään paljon.

Minnaa nauratti, mutta olen alkanut silloin tällöin tehdä Tsipalle oikein courmetaamiaisia. Nyt sattui jäämään hyvää kanaa ja riisiä. Pakko merkata, että on Tsipan. Muuten joku nälkäinen syö pois meidän vanhan rouvan herkut.

Mutta nyt on päästy lauantaihin ja ehdin sentään ottaa kuvan komeasta hiilloksesta. Rakastan tota uunia! Joo ja kuusi on vieläkin sisällä. Koko viikko on ollut niin kiireistä, ettei olla ehditty siivota joulua pois vielä.

Aamulla ensimmäisenä papalle käymään, kun ei olla nähty häntä lähes kolmeen viikkoon. Sitten kotiin ja alle tunnissa olin matkalla Ideaparkkiin Masin ja Minnan kanssa. Ideaparkissa meni monta tuntia ja kun pääsin kotiin, taasen alle tunnissa olin jo matkalla hakemaan Minnaa töistä ja Masi sai samalla kyydin kylille. 

Kotiin pääsin puolitoista tuntia sitten ja nyt on jo kakkupohja otettu uunista ja pian alan sitä täyttämään. Jaa mitä meillä juhlitaan? Alla kuvat perhealbumista. Siinä kaksi rakasta syntymäpäiväsankaria:

Loppiaismessussa

On tultu jo loppiaiseen ja tänään vietämme viimeistä päivää joulun aikaa.

Vielä tämän päivän saa silmä levätä joulukuusessa ja kaikessa muussa joulun kauneudessa.

Sääli riisua kaikki pois, koti on yhtäkkiä niin tylsän näköinen...

Meillä on ollut tapana lopettaa ulko- ja sisäjouluvalojenkin polttaminen loppiaiseen.

Mutta Minna tossa ehdotti, että eikö niitä voisi polttaa vielä jonkin aikaa, esim. tämän kuun loppuun.

Huomaan miettiväni, että miksi ei? Tätä syrjäkylän katuvalotonta yötä voisi kyllä valaista hiukan pitempäänkin. 

Loppiaisena muistetaan tietäjiä, jotka saapuivat Jeesuslasta katsomaan.

Pirkkalan kirkon saarnastuoli on niin kaunista taustaa vasten.

Voisi luulla, että olen ollut tänä aamuna kirkossa, mutta enpä ollutkaan.

Halusin katsoa televisiosta käsin tämän sunnuntain jumalanpalvelusmessun,

jonka Yle televisioi oman seurakuntani kirkosta.

Silloin kaksikymmentä vuotta sitten, kun tämä uusi kirkko valmistui, petyin alttaritaulun puuttumiseen.
Mutta toisaalta tuo iso pilvimäinen seinä mahdollistaa valojen käyttämisen ja esim. nyt on tuotu erilliset
puuhahmot alttarinlle kuvaamaan loppiaisen tapahtumia. 

Kirkossahan on alttaritauluja seitsemän. Tässä näkyy niistä kaksi ja edellisessä kuvassa toiset kaksi.
Taulut kuvaavat Jeesuksen seitsemää sanaa ristillä. Tauluista viisi on täysin seurakunnan "puolella"
 eli alttarilla käyminen käy helposti. Voit myös sytyttää kynttilän halutessasi jollekkin alttareista.

Olipa mukava seurata jumalanpalvelusmessu omalta sohvalta käsin. 

Kahvikuppi kädessä ja Ullapulla sylissä kehräten. Ihana lepohetki. 

Ja voi miten kirkkomme on kaunis, tulvillaan valoa!

Hyvää loppiaista ja alkanutta vuotta   <3

Yksin kotona

Kolmet jäljet kotoa autolle.

Auton renkaanjäljet pihasta maantielle.

Helppoa jäädä yksin, kun tietää, että läheiset tulevat takaisin.

Mielessä Sirkka-tätini. 

On iäkäs ja hyvin sairas ja joutui nyt lähtemään rakkaasta kodistaan.

Hänet siirrettiin Kaupin sairaalaan eikä tule enää palaamaan kotiinsa.

Minä en tiedä mitään yksinäisyydestä Sirkkaan verrattuna.

Taivaan Isä häntä siunatkoon, anna kipujen helpottaa ja lähetä enkelisi noutamaan.

Sitä Sirkka uskossa odottaa...

Minähän nautin saadessani silloin tällöin olla yksin kotona.

Ja kuten kuvasta näette, en ole täysin yksin nytkään.

Tarvitsen välillä yksinoloa ja vetäydynkin tämän tästä vain itseni seuraan.

Senköhän takia nukunkin niin huonosti, kun elämä on niin hektistä, täynnä kiirettä ja ääntä.

Yöllä on hiljaista ja tulee, tahtomattaankin, pohdittua kaikenlaista.

Tuo lyhty on tavattoman vanha ja siihen liittyy tarina.

Pidin lyhtyä arvossaan ja olen polttanut siinä kynttilää aitannurkalla jo vuosia, vuosia.

Eräänä päivänä pojat jäi kiinni kuulapyssyllä ampumisesta ja eikös kohteena ollut tämä lyhty.

Rikkoutuneita laseja ei voi vaihtaa. Lyhty on rakennetty puunauloilla siten,

että lopputulos pilaisi vanhan esineen. Monen monta vuotta lyhty lojuikin käyttämättömänä aitassa.

Sitten sain älynväläyksen ottaa lyhty sisäkäyttöön ja mielestäni se on kaunis!

Tuon taustalla näkyvän kulkuskoristeen ostin viime kesän lomareissulta,

kun poikkesimme Napapiirillä. Sekin on ihana :)

Helähtelee suloisesti, kun sitä heilauttaa.  

Tämän on askarrellut Masi, joskus 10 vuotta sitten.

Olen  aina tykännyt tästä koristeesta ja se onkin joka joulu esillä.

Tontut on ihmeissään, kun talo on rapistumassa!

Joulu riisutaan kohta pois kokonaan ja niin on kotona annettu lupa talonkin syömiseen.

Totta puhuen, minulle se makeannälkä ensimmäisenä iski!

***

Niin minne perheeni lähti ja miksi minä jäin yksin kotiin?

Miksi heillä oli pehmoleluja taskuissa ja käsilaukuissa?

Ilves pelaa tänään Hakametsän jäähallissa ja siellä on IlvesTeko-tapahtuma

yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa.

Kun Ilves tekee ensimmäisen maalinsa ottelussa HPK:ta vastaan, yleisö saa heittää jäälle pehmolelun.

Pehmolelu saa näin uuden kodin esim. sairaalan lastenosastolla tai lastenkodissa tmv. 

Ilves on kyllä vailla vertaansa oleva joukkue <3