Kolmet jäljet kotoa autolle.
Auton renkaanjäljet pihasta maantielle.
Helppoa jäädä yksin, kun tietää, että läheiset tulevat takaisin.
Mielessä Sirkka-tätini.
On iäkäs ja hyvin sairas ja joutui nyt lähtemään rakkaasta kodistaan.
Hänet siirrettiin Kaupin sairaalaan eikä tule enää palaamaan kotiinsa.
Minä en tiedä mitään yksinäisyydestä Sirkkaan verrattuna.
Taivaan Isä häntä siunatkoon, anna kipujen helpottaa ja lähetä enkelisi noutamaan.
Sitä Sirkka uskossa odottaa...
Minähän nautin saadessani silloin tällöin olla yksin kotona.
Ja kuten kuvasta näette, en ole täysin yksin nytkään.
Tarvitsen välillä yksinoloa ja vetäydynkin tämän tästä vain itseni seuraan.
Senköhän takia nukunkin niin huonosti, kun elämä on niin hektistä, täynnä kiirettä ja ääntä.
Yöllä on hiljaista ja tulee, tahtomattaankin, pohdittua kaikenlaista.
Tuo lyhty on tavattoman vanha ja siihen liittyy tarina.
Pidin lyhtyä arvossaan ja olen polttanut siinä kynttilää aitannurkalla jo vuosia, vuosia.
Eräänä päivänä pojat jäi kiinni kuulapyssyllä ampumisesta ja eikös kohteena ollut tämä lyhty.
Rikkoutuneita laseja ei voi vaihtaa. Lyhty on rakennetty puunauloilla siten,
että lopputulos pilaisi vanhan esineen. Monen monta vuotta lyhty lojuikin käyttämättömänä aitassa.
Sitten sain älynväläyksen ottaa lyhty sisäkäyttöön ja mielestäni se on kaunis!
Tuon taustalla näkyvän kulkuskoristeen ostin viime kesän lomareissulta,
kun poikkesimme Napapiirillä. Sekin on ihana :)
Helähtelee suloisesti, kun sitä heilauttaa.
Tämän on askarrellut Masi, joskus 10 vuotta sitten.
Olen aina tykännyt tästä koristeesta ja se onkin joka joulu esillä.
Tontut on ihmeissään, kun talo on rapistumassa!
Joulu riisutaan kohta pois kokonaan ja niin on kotona annettu lupa talonkin syömiseen.
Totta puhuen, minulle se makeannälkä ensimmäisenä iski!
***
Niin minne perheeni lähti ja miksi minä jäin yksin kotiin?
Miksi heillä oli pehmoleluja taskuissa ja käsilaukuissa?
Ilves pelaa tänään Hakametsän jäähallissa ja siellä on IlvesTeko-tapahtuma
yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa.
Kun Ilves tekee ensimmäisen maalinsa ottelussa HPK:ta vastaan, yleisö saa heittää jäälle pehmolelun.
Pehmolelu saa näin uuden kodin esim. sairaalan lastenosastolla tai lastenkodissa tmv.
Ilves on kyllä vailla vertaansa oleva joukkue <3
Voi miten lämmin ja ihana postaus! Näem sut yksin laitsussa tassuttelemassa ka räpsimässä näitä kuvia :)
VastaaPoistajuu oli niin tunnelmallista, hetken verran. No, koskas meillä ei sattuisi ja tapahtuisi :D
PoistaMinä tiedän mitä yksinäisyys on. Joskus se on ihana ystävä ja joskus se on pahin vihollinen mitä voi olla... Onneksi useimmiten se on se ystävä. Muistan Sirkan hyvin... Monesti pienenä tyttönä menin tien ylitse kylään Sirkalle ja iso mummulle. Leikin siellä usein Hilma mummun katsellessa ja Sirkan touhutessa. Oli suuri rikkaus että iso-mummu asui niin lähellä ja samoin Sirkka-täti. Joskus menin sinne myös salaa Lean kanssa. Äiti oli suunniltaan kun ei tiennyt mihin oltiin menty. Ihme kyllä osasi aina soittaa sinne ja kysyä että onkos ne tytöt siellä. Meillä oli kaikki hyvin, leikittiin seimellä ja muilla koristeilla mitä meille annettiin ja juotiin mehua ja syötiin keksejä.
VastaaPoistaKiitos Elina kommentistasi.
PoistaOlipas kiva kuulla, että sulla on ollut lapsuudessa yhteisiä hetkiä mummun ja Sirkan kanssa. En tiennytkään (tai sitten en vain muista kuulleeni).
Me muutenkin käytiin siellä sillon usein. Siis koko perhe. Ennen Kaisaa ja sit kun Kaisa oli ihan vauva vielä. Muistan sieltä myös semmosen ison omena kynttilän. Sain Sonjan ( vai olikohan se Katri ) maistamaan siitä palasen.... Siinä oli sit semmonen kiva haukkauspalan jälki.
PoistaSe omena! En muistanutkaan sitä ennen kuin kerroit oman muistosi. Se on jäänyt munkin mieleen ja tiedätkö, siinä on munkin kynnenjälki. Oli ihan pakko joskus pikkulikkana sitä kokeilla vähän :D
PoistaMä muistan kanssa, että mummulla ja Sirkalla oli seimi. Mutta en muista millainen. Kun sain papalta seimen, luulin, että se on mummulta ja Sirkalta peräisin. Mutta sitten kun oltiin Seijalla joulun alla käymässä, Seija sanoi, että hän oli ostanut papalle sen. Jos Sonja, Sofia tai Sohvi sattuu lukemaan tätä ja haluaa seimen itselleen, annan sen ilman muuta.
:D Mä kanssa naarmutin sitä omenaa pikkuisen kynsineni. Sit siitä lähti käsiin väriä kun sitä tarpeekis hinkkasi, ja sitä sitten pistettiin poskiimme. Tultiinkohan sitä koskaan poltettua? Ei varmaan koskaan tule selviämään sen omenan kohtaloa. :D
Poistajaa, mä ajattelin, että se olis vielä tallessa Sirkalla!
Poista