Spice up your glögi

Ei mikään huvireissu vaan työn merkeissä matka kävi Pirkanmaalta Espooseen. Mutta pääsinpä illalla maistamaan glögiä Scandic Marskiin Helsinkiin.

Näkymää kadulle. Aika hiljaista on kellon ollessa about 20:00.
Tosin satoi vettä. 

Siinä Marskin hurjan hyvä glögi.
Omassani mausteena kaikki mahdollinen :)

Sitten siirryttiin illalliselle Ravintola Manhattaniin. Alkuruokani.

Talon maistuva viini

Syön aina joko kalaa tai kanaa., nyt jälkimmäistä.
Tuo punainen oli niin tulista chilipyrettä, että en
saanut sitä syödyksi lainkaan.

Mikä puuttuu kuvasta?
LUMI !!!!!

Reima-myrsky ja isäinpäivä

Tiistai oli uimahallipäivä ja iltaan toi lisäväriä Reima-myrsky. Laitsussa elettiin kynttilänvalossa nelisen tuntia, eli n. 18-22:00 välinen aika. Sähkökatkoksessa on hyvät ja huonot puolensa.

Huumoria:
Timo seuraa sähkönjakelutilannetta netistä. Huom. otsalamppu.
Toi lakki on varmaan tärkeä, hih!

Käytännön hankaluuksia:
Masi tuli nälkäisenä kotiin. Lämmitä jääkaapista ruokaa...ai niin mikro ei toimi.
Ota leipää. Eikö ole, no, pakastimessa on ruisleipää. Ai niin, ei voi sulattaa mikrossa.
No selvittiin siitäkin, onneksi on leivinuuni.
Masi työnsi jäiset ruisleivät makkaratikkuun ja sulatteli ne leivinuunin hiilloksessa! Tässä enshätään riisikakkua!

Silmäniloa:
Ne sähkökatkoksen hyvät puolet - koti on kaunis!
Ja tulee juteltua ja oltua enemmän yhdessä.

ja saa olla laiska.
Mun piti silittää, mutta ei tarvinnut sitäkään tehdä!

Torstaina käytiin isän luona 

 ja sunnuntaina vietettiin isäinpäivää Laitsussa:

Vilho, tärkeä vieras.
Oli oppinut ryömimään sitten viime näkemän. Aika vauhdilla menikin!

Rakkautta on
halata rusinaksi!

Vainajien muistopäivä

eli pyhäinpäivä, "vanha kansa" sanoo pyhäinmiestenpäivä. Oman kunnan hautausmaalle olen joutunut jo saattamaan monia.. Kolme heistä ovat olleet erityisen rakkaita ja tärkeitä ihmisiä elämässäni ja haluan muistella heitä nyt. Ensin kävin viemässä kynttilät.

Ensimmäisen kynttilän vein isoveljeni Jukan haudalle. Hänestä on useampi kuva, koska koen, että hänen elämänsä jäi kovin kesken. Jukka lähti 44 vuotiaana vuonna 2003.

Isoveljeni Jukka, intiaani Häijään pusikoissa jousi kädessä.
Kova kalamies ja kiltti isoveli, joka otti mukaan kalaan ja muihinkin seikkailuihin
esim. kaatopaikalle penkomaan Vammalantien varteen.

Jukka joillain festareilla vuonna 1975 eli 16 vuotiaana. Ihana luonnonkihara tukka :)

18 vuotias ammattikoululainen autonasentajalinjalla vuonna 1977.

Lammikujan pihassa 1997. Jukka sanoi joskus, että oli hänen elämänsä paras kesä,
kun asui meidän pikkumökissä Lammikujalla ja auttoi talomme rakentamisessa.
Se olikin hyvä kesä <3

Seuraavan kynttilän vein äitini haudalle. Suurin menetykseni tässä elämässä tähän mennessä. Äitikin lähti ihan liian aikaisin, aina välillä kaipaan häntä niin kovasti! Hänestä jouduin luopumaan elokuussa 2000, äidin ollessa pari kuukautta vaille 68 vuotias.

Voisiko ihanampaa mummua olla?! Laitsussa odottamassa, että lapsia ja lastenlapsia tulee kylään.
Äidistä löytyi paljon kuvia, mutta tämä yksi riittää. Kaikki näkyy tässä.
Äiti oli myös väsymäton esirukoilija.

Viimeiseksi astelin Veikon haudalle. Hänetkin otettiin mielestäni liian varhain pois, 57 vuotiaana ja vuonna 1993.

En yleensä käytä tätä sanaa. Mutta kun mietin, millainen mies Veikko oli, tulee mieleen ensimmäisenä jalo.
Hän oli niin hyvä ja huolehtivainen, aina rauhaa rakastava ja kaikille hyvää haluava.
Paras miehen malli, mitä tiedän. Veikko oli appiukkoni.

Erittäin kaunis tuo tuikkukynttilöistä koottu risti. 

Esirukouksia.

Siunaa Taivaan Isä rakkaitani, varjele äkkikuolemilta ja anna armossasi terveyttä.

Elämä on lahja, avaa silmämme arvostamaan sitä.

Vaihteeks Pirkkalan lentokentällä

Nyt on sitten siitäkin hetkestä selvitty ja yön yli huonosti nukuttu. Silmäluomet on silkkipaperia, mutta olisiko uuden silmänympärysseerumini ansiota, että silmäpusseja ei ole kuten yleensä. Pyrin välttämään iltaisin itkemistä - etenkin arkena, kun seuraava päivä on työpäivä. Mutta joo, tuote on Lumenen Vitamin C/Anti-puffiness Roll-on seerumi.

Niin ja itkujen aihe oli Minnan loman loppuminen, oli kotona upean pitkän aikaa, kolme viikkoa ja kaksi päivää. Ehkä just siks, oli niin vaikea päästää häntä lähtemään. Ajatuksen tasolla siis, ei mitään draamaa lentokentällä, takin liepeessä roikkumista tai muuta vastaavaa. Kyyneleet virtasivat lupaa kysymättä ja tuntui, että sydän pakahtuu rinnassa. Se on muuten toisaalta ihana tunne - sydän tuntee niin voimakkaasti, että tuntuu ettei se mahdu rintaan. Ihanaa, että saa tuntea niin suuria tunteita, että on ihmisiä joita rakastaa ja jotka rakastavat.

Nyt jokunen kuva, ovat muuten viimeiset Lumialla otetut. Saatiin järkkäri VIIMEIN huollosta ja alan taas kuvaamaan sillä. Eipä se ollut huollossa kuin 8 viikkoa, joista kolme ensimmäistä oli ok ja ymmärrettävää. Mutta loppu aika meni siinä, kun Gigantin käyttämä huoltoliike rikkoi kameran sen huollossa ollessa ja Gigantin asiakaspalvelu sössi loput. Eikä mitään hyvitystä, joten en ole enää Gigantin asiakas.

Pakkaamista keskiviikkona, pussukat levällään. Joo, hetken oli se tieto, että Minnan lento lähtee torstai-aamua klo 7 aikaan Helsinki-Vantaalta. Tieto tuli alle vuorokauden varoitusajalla ja Minna flunssassa. Mut sit onneks lento saatiin siirrettyä perjantai-illalle ja Pirkkalaan. Aivan upee juttu!

Ihanaa kiinalaista ruokaa torstaina

Pirkkalan 2-terminaali, unelias meininki. Mutta meidän porukka kyllä toi sinne hetkeksi eloa ja ääntä :D

mysteeriviikuna tai vastaava

Joo osataan kyllä pitää haikeus loitolla - kunnes tuli se hetki, jona tajusi, että näkee rakkaan ihmisensä seuraavan kerran vasta huhti-toukokuussa. 

Halatessa ei olisi halunnut päästää irti........