Piipovuoren retki

   Meillähän on tämä vanha lady, Tsipa. Japaninpystykorva, joka täyttää ensi kuussa 13 vuotta. Tsipalla on ollu jalka heikkona, ei ota kunnolla aina alleen ja on epäilty jonkinasteista halvausta.

   Tänä iltana päätimme Timon kanssa lähteä pienelle kävelylle ja olimme kahden vaiheilla - ottaako koira mukaan vai ei. Se kun kovin hitaasti kiertää tuon oman pihan kiepinkin, miten mahtaa jaksaa Piipovuorelle asti. Isolla tiellä asti ei olla käyty sen kanssa pitkään aikaan. Päätimme ottaa Tsipan mukaan kuitenkin. Kannamme sen sitten kotiin, jos ei jaksa kävellä.

   Voi, mikä riemu Tsipalla, kun flexi ja valjaat kaivettiin esiin! Ja mikä reipas vauhti, kun lähdettiin kotipihasta isoa tietä kohti. Antaa kuvien kertoa, miten ihana pikku iltalenkki meillä neljällä oli :)

Ulla arkaili tien ylitystä ja näytti palaavan kotiin

Kunnes ilmestyi kintereillemme Piipovuorelle johtavalla tiellä.
Ullahan on hyvin arka kissa - sillä ei ole tapana liikuskella näin kaukana kotoa.

Koko matkan se mourusi meidän perässä.
Ihan kuin olisi ollut pahana siitä, kun koko ajan mentiin kauemmaksi.

Katsokaa, mikä riemu!
Mihin ne jalkavaivat katosivat ?!

Matkalla kotiin. Ulla ei enää mourunnut vaan kujerteli.
Kaikki, jotka tuntevat Ullan, tietävät mitä ääntä tarkoitan.

Pikku hiljaa valmistellen kohti juhlaa

    Oikeastaan kahta juhlaa kohti ollaan menossa. Ihana juhla on juhannus, viikon päästä. Mutta se isompi juhla on kahden viikon päästä, kun nuorimmaiseni pääsee ripille. Pihapiiriä pitää jo pikkuhiljaa alkaa laittaa kuntoon. Toiveenamme on kaunis aurikoinen päivä, että saisimme viettää juhlaa ulkona.

Aitanpesutalkoot ja mäntysuopa tuoksuu :)

Maailman pienin etana, etana näytä sarves....

Tässä meneillään mielenkiintoinen projekti..

Laitsun kukkaloistoa

juu - meidän piha-allas saa taivaansinisen värin..!

Sitten alkoi sataa vettä ja siinähän tulee samalla huuhdeltua pihakalusteet.
Näppärää vai mitä.

Retki muistoihin

Isäni täyttää noin kuukauden päästä 86 vuotta.
Tänään lähdimme retkelle hänen lapsuutensa ja nuoruutensa Kauhajoelle, jonka isä sai huomata kovasti muuttuneen.

Mutta antoisa oli retki, paljon tuli muisteltua tapahtumia. Kauhajoelta löytyi koko elämän pituinen rakkaus ja syntyi perhe, jota kuljetettiin isäni ohjaamana Äystön, Keikyän ja Häijään kautta Pirkanmaalle.

Tämä matka oli myös minun matrkani lapsuuteni muistoihin...Kauhajoelle tehtiin retki joka kesä. Elina-mamman nurmikko oli kuin samettia ja serkuilla Mäntylässä oli aina hauskaa Lissun hyöriessä keittiössä.

Isäpapan nouto aamulla klo 9:00

Rakas Taivaan Isä, siunaa matkamme....

Ensimmäinen pysähdys Kauhajoella Harjan koulu, jossa isäkävi ensimmäiset kuusi luokkaa.

Koulu toimii tänä päivänä perhetukikeskuksena ongelmanuorille.

Ja sitten se lapsuudenkoti Ylänkö...mutta kun näytti ihan oudolta koko paikka!

...ei tunnu tutulta ei

Mutta onneksi maitten ja mantujen omistaja ilmeistyi paikalle. Eikä ihme, ettei isä tunnistanut lapsuuden pihapiiriään,
se kun oli laitettu jo kauan sitten maan tasalle ja rakennettu uutta.
Timo näyttää isän maalauksesta otettua kuvaa. Isä maalasi lapsuuden pihapiirinsä tauluksi muutama viikko sitten.

Näillä miehillä oli niin paljon juteltavaa, että ei ollut loppua tulla.
Yhteisiä muistoja.

Mäntylöitten talo oli ennallaan ja Matti siinä asustaa elämäntoverinsa Helenan kanssa.

Mamman mökki hädin tuskin näkyi tieltä, niin metsittynyt oli tuo kerran niin kaunis pihamaa.
Ja kuten kuvasta näkyy, katto on romahtanut. Surullista.

Isä kurkkasi kuistin ikkunasta. Ei mitään nähtävää täällä....
Onneksi Elina-mamma ei tätä nää enää, kun on jo Taivaan kodissa.

Kauhajoen hautausmaalle on siunattu monta isälle rakasta.
Tässä lepää isäni isä ja isäni isän veli, Viljami.

Ja tässä taas äitini isä ja äiti eli mamma, jonka talolla kävimmekin tänään.

Tässä äitini siskon, Lissun viimeinen leposija.
Lissusta tykkäsin aina paljon, oli kovin äitini tyylinen ja niin punaposkinen.

Kävin myös äidin toisen siskon, Rauhan, haudalla.

Sitten iloa tähän väliin. Eikö olekkin ihastuttava kaveri!

Siihen tutustuimme, kun käytiin paikalla, jossa isä oli asunut myöskin Kauhajoen vuosinaan.

Tässä asui äidin sisko Rauha ja liuta serkkuja

Retkemme loppusuoralla, virkistäytymistauko Parkanon Shellillä.
Oi hieno reissu!

Ja viikko huipentui pikku-Juhan kastajaisiin

Omenapuu kukki alkuviikosta näin runsaasti

Lauantaina kevätjuhla

Sunnuntaina lähdettiin kahden auton letkassa Ikaalisiin. Ulkona 29 astetta lämmintä.

Minä kastan sinut, Vilho Pentti Viljami, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen...
eikä itkun pirahdustakaan!

Siunaus

Pieni perhe

ja päivän pieni keskipiste päätti ottaa taas nokoset.


Kiitos hienosta juhlasta - Sannalle erityiskiitos ihanista leipomuksista!
Loppuun vielä kuva "neljässä polvessa"