Piipovuoren retki

   Meillähän on tämä vanha lady, Tsipa. Japaninpystykorva, joka täyttää ensi kuussa 13 vuotta. Tsipalla on ollu jalka heikkona, ei ota kunnolla aina alleen ja on epäilty jonkinasteista halvausta.

   Tänä iltana päätimme Timon kanssa lähteä pienelle kävelylle ja olimme kahden vaiheilla - ottaako koira mukaan vai ei. Se kun kovin hitaasti kiertää tuon oman pihan kiepinkin, miten mahtaa jaksaa Piipovuorelle asti. Isolla tiellä asti ei olla käyty sen kanssa pitkään aikaan. Päätimme ottaa Tsipan mukaan kuitenkin. Kannamme sen sitten kotiin, jos ei jaksa kävellä.

   Voi, mikä riemu Tsipalla, kun flexi ja valjaat kaivettiin esiin! Ja mikä reipas vauhti, kun lähdettiin kotipihasta isoa tietä kohti. Antaa kuvien kertoa, miten ihana pikku iltalenkki meillä neljällä oli :)

Ulla arkaili tien ylitystä ja näytti palaavan kotiin

Kunnes ilmestyi kintereillemme Piipovuorelle johtavalla tiellä.
Ullahan on hyvin arka kissa - sillä ei ole tapana liikuskella näin kaukana kotoa.

Koko matkan se mourusi meidän perässä.
Ihan kuin olisi ollut pahana siitä, kun koko ajan mentiin kauemmaksi.

Katsokaa, mikä riemu!
Mihin ne jalkavaivat katosivat ?!

Matkalla kotiin. Ulla ei enää mourunnut vaan kujerteli.
Kaikki, jotka tuntevat Ullan, tietävät mitä ääntä tarkoitan.