Tänä jouluna

Tänä jouluna oli paljon aihetta kiitokseen, mutta jotain olisi saanut olla toisinkin. Minnan jouluaatto oli kohtuuttoman koetteleva. Potee kuitenkin kovaa koti-ikävää joulusta johtuen ja nyt joutui vielä rikoksen uhriksi.

Onneksi häneltä ei ehditty viedä rahaa kuin 360 € Visa Electron-kortin kopioinnin seurauksena, jouluaaton vastaisena yönä. Onneksi Minna huomasi asian nopeasti ja soitti kotiin. Ja onneksi Masi heräsi puhelimen ääneen ja minä saatoin mennä kolmelta yöllä nettipankkin siirtämään Minnan loput rahat turvaan.

Tyttären vastoinkäymiset ja huoli hänestä, varjostivat hiukan jouluiloani. Äidin sydän on sellainen.

Mutta kiitollinen olen hyvästä joulusta, kaikista niistä ihmisistä, jotka olivat läsnä Laitsussa. Kaikki on täällä kotisuomessa hyvin, ei ole puutetta ruuasta ja koti on lämmin ja joulua saa rauhassa viettää. Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen... ja Minna oli osana joulussamme muutoinkin kuin ajatuksissamme. Katsotaan mitä kuvia valitsin tänne...

Make kaivautui pikkusiskon sänkyyn katselemaan Joulupukin kuumaalinjaa. Miten söpöä!

Vähiin on käynyt väki olohuoneessa, kun Lumiukkoa katsellaan.
Ennätys kuitenkin oli, kun joulurauhan julistuksen katselimme Meikun kanssa kaksin.
No, ymmärrettävää - Makella alkoi olla kiire, kun aaton työt kutsuivat.
Ja kyllä Masi poikkesi kuuntelemaan tykinlaukaukset Porilaisten marssista.

Joulusauna, mutta vihtaa ei ollut tänä jouluna...

Ihana Vilho oli kylässä ilahduttamassa.

ja sai lahjoja tietenkin!

Jouluna kuuluu pelata, onneksi saatiin uusi peli lahjaksi = Monopoly Empire.

Minnan nimikkokoriste

Minnan askartelemia tonttuja sekä Pentikin poro.

Näin Minna oli läsnä aattoiltana, kun avasimme lahjoja. 

Lähetin toistakymmentä kuvaa eri tilanteista.
 Ja tässä Minna lähetti kuvan omista tunnelmistaan,
keskellä työpäiväänsa Meksikossa.

Tuossa viestinvaihdossa lähetimme ääniviestin Minnalle.

Tähän loppuun kaksi toivettani:


                                             - Minna on ensi jouluna kotona

                                                         
                                             - ensi jouluna on lunta.

4. adventtihartaus papan kanssa

Vettä sataa taivaan täydeltä, mutta mieli on joulumieltä täynnä, kun kurvaamme isäni pihaan. Takakontista Timo purkaa uudet kiuaskivet ja rientää niitä vaihtamaan. Jospa pappa nyt saa kostemmat löylyt joulusaunassa. Minä ja Masi astumme pieneen mökkiin sisälle ja ladomme pöydälle taateli- ja piimäkakkua, torttua ja pipareita. Niin istutaan kahvipöydässä tovin päästä ja vaihdetaan kuulumisia jouluisia makuja maistellen.

4. adventtihartauden vietto oli papalle mieluisa yllätys. Itsekkin koko elämänsä laulaneena, pitkä historia Pirkkalan kirkkokuorossa tenorina, hän ilahtui yhteisistä lauluista. Aloitimme hartauden Nyt sytytämme kynttilän -laululla ja nyt saimme laulaa kaikki säkeistöt ja sytyttää kaikki kynttilät. Ensimmäisen Masi, sitten pappa, seuraavana Timo ja viimeisenä Meri.

Raamatunkohta viimeisenä adventtina on tietenkin jouluevankeliumi. Ja minä liikutuin kovasti, kun sain kuunnella sen isäni lukemana. Isän ääntä kuunnellessa mieleeni tulvi muistoja lapsuuteni jouluaatoista! Kyyneleet nousivat silmiin ja annoin niiden virrata. Jotain niin tärkeää minulle tuossa hetkessä oli.

Sitten lauloimme vielä Enkeli taivaan, viimeinen säkeistö tietenkin seisaallaan. Loppurukouksen piti vielä pappa. Meikun kanssa lauloimme taas Tulkoon joulu ja yhdessä vielä papan toivomuksesta Maa on niin kaunis ja Jouluyö juhlayö, johon pappa osasti komean toisen äänen.

Papalta tuli vielä seuraavana päivänä lämmin viesti hartaushetkeemme liittyen. Oli tykännyt siitä hyvin paljon ja sovittiin, että tehdään tästä perinne. Eli ensi vuonna taas, jos Jumala suo.

Tuntui hyvältä, kun isä luki evankeliumin minun 30 vuotta vanhasta Raamatustani.
Isän kädet, paljon työtä tehneet.

Ihana ja rakas isäni 

Mutta tämä äitini ja isäni Perheraamattu on yli 60 vuotta vanha!

Hiukan on kokoakin tällä upealla kirjalla. Näytin tuossa Meikulle ja Masille kuvia,
jotka olivat minusta pelottavia, kun niitä lapsena katselin. Meriin kirja teki suuren vaikutuksen.
Pappa hiukan lupailikin kirjaa Merille, sitten kun papasta aika jättää.

Papan komeroista löytyi seimi!
Juuri tällaista olin joulunalusajan etsiskellyt ja otin puheeksi papalla.
Pappa antoi sen mielellään minulle, kun hän ei jaksa enää joulua juurikaan koristella.

Tämä on rakkain joulukoristeeni nyt. 

Joulun paras kirja?

Kaivoin lipaston laatikosta kirjan, jonka tapaan lukea joka joulu. Se liikuttaa tunteita sisimmässäni. Se  kuvastaa yksinäisyyden tunnetta jouluna ja toisaalta sitä suurta juhlaa, jonka ihmisen välittäminen saa aikaan. Jos yrittäisitte arvata mistä kirjasta puhun, ette ikinä arvaisi. Tai omat lapseni saattaisivat...

Tämän kirjan saivat Markus, Meri ja Minna joululahjaksi serkuiltaan Jussilta, Elinalta ja Kaisalta vuonna 1994. Tätä tuli luettua jouluisin eli oli hyvin pitkään yksi jouluperinteemme, vielä Masinkin kanssa.

Kirja kertoo vanhasta papparaisesta nimeltä Pesonen ja hänen kissastaan Viirusta. Eräästä joulusta, jona koko joulu oli vaarassa mennä pilalle yhden epäonnisen kuusenhakojen hakureissun jälkeen. Ja siitä ihmeestä, jonka joulu lähtitienoon ihmisissä saa aikaan. Heidän lähimmäisenrakkautensa ansiosta joulusta tulikin Viirun ja Pesosen kenties ikimuistoisin .

Mutta ensin jokunen kuva kotoa, kun on kaksi yötä jouluun ja yksi työpäivä jäljellä.

Suurin ilonaiheemme. Tsipa oli hammasoperaatiossa oman kylämme lääkärillä, ja kaikki meni hyvin!
Maksoi 118 euroa, kuuden hampaan poisto, hammaskiven poisto sekä antibioottikuuri.
Hiukan edullisemmin teki lähellä vastaanottoa pitävä eläinlääkäri kuin "kylällä" sijaitseva eläinklinikka,
 jonka hinta-arvio oli 470 euroa kahden hampaan poistosta. Useammasta olisi tullut lisäveloitusta.
Kuvassa näkyy kaunis vähähampainen hymy ja leidin henki ei enää haise ollenkaan. 

Tänä vuonna pystymallinen talo, ja suklaana Fazerin sininen.
Eikä jamaikalaisia, Minna ;)

Sitten se kirja, Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita. Olkaa hyvä!

Kuvan kaltaisia tunnelmia kaikille lukijoille.
Olkoon joulussanne lämpöä, turvallisuutta ja rakkautta.

Jouluhaaste

En ole koskaan aiemmin vastannut mihinkään haasteisiin. Niitä on toki mielenkiintoista lukea, mutta nyt kun luin tyttären vastauksia jouluistaan hänen blogissaan, minulla heräsi halu itsekkin vastata noihin kysymyksiin omistani.

1. Parasta joulussa
Rakkaiden ihmisen kanssa oleminen, kiireettömyys. Joulun sanoma.

2. Joulumusiikkini
Vanhat joululaulut, lisäksi suosikkejani ovat Jakaranda ja Petri Laaksonen. Vesku Loiri tulkitsijana on tietty omaa luokkaansa.

3. Tykkäänkä katsella jouluelokuvia
Kyllä! Niitä kunnollisia on vain niin vähän, suurin osa on ihan jätettä! Meillä katsellaan joka joulu Napapiirin pikajuna, näin on tehty kahdeksana vuotena.

4. Jouluherkkuni
Erilaiset kalaruuat ja laatikot. Makealla puolella ovat suklaakonvehdit ja joulutortut.

5. Mitä ehdottomasti pitää olla jouluaterialla
Edellä mainittujen lisäksi oliiveja, säilykeherneitä ja hillosipuleita. Joulupöytäni ei olisi täydellinen ilman niitä.
Oliivit muuten tulivat joulupöytääni Orvokin ja Veikon joulukattausten myötä, he ihastuivat oliiveihin Israelin matkallaan.

6. Koska joulukoristeet pääsevät koristamaan kotiani
1. adventtina tulevat sähkökynttilät ikkunoihin, terassille ja oven ylle. Ja alan käyttää keittiön pöydässä joululiinoja. Mutta kaikki muut koristeet ynnä joulukuusi tulevat sisään vasta aaton aatto iltana.

7. Joulu kotona vai jossain muualla
Ehdottomasti kotona. Onneksi työnikin on sellainen, etten koskaan joudu olemaan töissä aattona.

8. Itse tehdyt lahjat vai kaupasta ostetut
Häpeän myöntää etten osaa kutoa, en ommella. Eli kaupasta - nykyaikaisena äitinä, enimmäkseen verkkokaupasta.

9. Laitanko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan
Kyllä, meillä palaa talon ulkopuolella kahdella eri terassilla kolmet valot ja puuvajan katonrajassa vielä yhdet.

10. Joulu oman perheen kanssa vai isommalla porukalla
Oman perheen kanssa

11. Onko sinulla joku lahjatoive
En ole miettinyt sellaista, olen keskittynyt miettimään läheisteni lahjoja

12. Paras saamani joululahja
Pikkutyttönä isolta veljeltä, elämäni ensimmäinen kunnon koru. Hopeinen horoskooppiriipus. Se tuntui silloin hyvin tärkeältä lahjalta. Ja on minulla edelleen tallessa.

13. Kamalin saamasi joululahja
No tätä ei tarvinnut edes miettiä, mulla lienee tästä ihan trauma. Minulla oli kaiken maailman helyjä, muovisia ja lasisia, mitä lie. Säilytin niitä lasisessa purkissa, ja se oli painavahko. Jossain vaiheessa purkki meni hukkaan, ja etsiskelinkin sitä. No, kadonneen purkin mysteeri selvisi jouluaattoiltana, kun säästin lahjoistani viimeiseksi painavan oloisen ja jännittävästi kilisevän lahjan. Eikä minulla käynyt mielessäkään, että isosiskot olivat tehneet minulle kepposen. Se oli katkera hetki!

14. Kuvaile unelmien joulusi
Kaikki rakkaat ovat läsnä, kaikki ovat terveitä ja meillä on hyvä oll yhdessä. Ulkona on lunta.

15. Mikä on ärsyttävin joululaulu
Sika

16. Olenko jo tehnyt valmisteluja tälle vuodelle? Mitä?
Kolme viikkoa sitten leivoin taateli- ja piimäkakun. Kaksi viikkoa sitten joulutortut, mutta ne syötiin saman tien. Viikko sitten lihapasteijat. Viime viikolla kokeilin rommirusinaluumutorttua, se oli niin hyvää, että syötiin se Timon kanssa muutamassa päivässä. Tänään on piparien leivontaa ja kootaan "piparkakku"-talo, tosin meillä se tehdään suklaasta.

17. Paras joulujuoma
Valkoviini kalalle ja punaviini lihalle

18. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan
Tekokuusi kokeiltiin parina jouluna, lähinnä kun kyllästyin havunneulasiin lattialla. Mutta mieluummin siivoan havunneulasia ja saan oikean kuusen tuoksuineen olohuoneeseen.

19. Käykö meillä joulupukki
Ei enää, mutta aina se on käynyt, kun lapset oli pienempiä. Paitsi viime vuonna yllättäen pukki tulikin ja viipyi hetken meilläkin. Ja millainen pukki, paras ikinä ja niiin sopeva.

20. Paras joulumuisto lapsuudesta
Isot sisarukset olivat meidän pienimpien kanssa enemmän. Jouluruuan jälkeen tavattiin lähteä kävelylle pimeälle Häijaan raitille. Muistelen, että Seija oli yleensä aktiivinen näissä "ruuansulatus"-kävelyissä. Taisi meitä pienimpiä hiukan pelottaakkin joskus!

21. Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän yöpuvussa
Ehdottomasti laittaudun, mullahan on tonttumuorin pukukin! Eikä mitenkään voisi olla yöpuvussa, kun kerran käydään haudoillakin.

22. Peruna-, porkkana-, bataatti- vai lanttulaatikko
Kaikki hyviä, mutta paras on peruna

23. Paras joulusuklaa
Fazerin konvehdit

24. Joulutortut vai piparit
Tortut, kuten jo edellä kävi ilmi

Loppuun kuva ihanasta joulukoristeesta, joka löytyi joulukortin ohessa kirjekuoresta. Minua kosketti tämän hyvän joulun toivotuksen yksinkertainen kauneus. Kiitos isosiskoni Seija...

Vilho ensimmäistä kertaa hoidossa

Sanna ja Juha irrottautuivat lapsiperheen arjestaan hetkeksi ja menivät elokuviin. Yhdeksän kuukauden ikäinen Vilho tuli mummulaan hoitoon ensimmäistä kertaa ja aivan mainiosti meni tunnit täällä. Sanna laittoi ennen lähtöään pikkumiehen päiväunille ja niissä merkeissä menikin ensimmäiset kaksi tuntia.

Sitten vähän leikittiin, kunnes tuli nälkä. Ja syömisen jälkeen taas vähän leikittiin ja tehtiin putkitöitäkin :D

Niin tosiaan, Vilho on oppinut nousemaan "puita pitkin"

Masi kumoon ja kameraa kohti

pojat  <3  <3

Rakkautta on
olla lähellä

2. adventti

Tällaiset pakkasin kassiin ja mihis sitten lähdettiin, ja mitä tekemään?

Vanha joululiina äidin peruja, kynttilöitä neljä kappaletta, kynttelikkö.
Kotien rukouskirja vuodelta 1991 ja Pirkkalan seurakunnan Kauneimmat joululaulut -kirjasia vuodelta 1998.

Tiemme kulki pimeässä talvi-illassa lasteni ihanan mummun, Orvokin luo. Päätimme pitää perinteisen adventtihartautemme hänen luonaan.

Ensin laulettiin Nyt sytytämme kynttilän -laulusta kaksi ensimmäistä säkeistöä.
Sitten luettiin Kotien rukouskirjasta 2. adventin perinteinen teksti, joka kertoo lahjaksi antavasta Jumalasta.
Jumalasta, joka etsii ja koskettaa ja jopa asuu sydämmessäsi, jos vain haluat.

Orvokki johdatti meidät yhteiseen rukoukseen, jonka lopuksi tapaamme laittaa kädet keskenämme ristiin ja luemme yhdessä  Herran siunauksen.
 Mutta nyt Orvokilla emme "sähköttäneet". Tuo on inside-juttu, oma väki tietää :D
Sitten Meikun kanssa laulettiin kauniisti Tulkoon joulu...
Mitä nyt minä hiukan tein virheitä, pitää hankkia ne kaksiteholasit pikku hiljaa.

Niin ja oltiin me myös konsertissa Pirkkalan kirkossa, kuuntelemassa mm. Lumivalkeaa by Petri Laaksonen

Konsertti oli tosi hyvä ja Petri oli sympaattinen.

Sinivalkoinen päivä ja Masin ulkoaktiiviteettia

Oli pidennetty viikonloppu JES!! Itsenäisyyspäivä tuli vietettyä perinteisesti kotosalla, tällä kertaa Tamperetalon juhlia seuraten. Päivällä käytiin katsomassa Leijonasydän, joka oli tosi hyvä. Suosittelen. Leffasta lähdettiin sopivaan aikaan, koska oli alkamassa ilotulitukset alarannassa. Nekin sitten tuli ihasteltua, tosin Hatanpäältä käsin. Olivat kerrassaan upeat!

Kynttilät sytytettiin heti aamusta

Niillä se sinivalkoinenkin tunnelma luodaan, kiitos ihana suomalainen Iittala.

Tässä on jo "talonjuhlatkin" katsottu ja jutellaan henkeviä.
Lähinnä taidetaan ihmetellä Kiekkovieraitten tyhmyyksiä.
Ja syödään Fazerin sinivalkoisia.

 Jollain on virtaa - jollain ei

Tuli keskiyöllä tuollainenkin tehtyä by Timo. Se on yölasta.

Merillä todettiin kantapääkalvon tulehdus ja suositeltiin öisin pidettäväksi yölastaa kuvan tavoin.
Yölasta maksaa 30-100 € mallista riippuen, tämän hinnaksi tuli alle 5 €.
Jos joku ihmettelee, mikä on tuo puinen perusosa, se on hyllynkannake.
Homma kiedotaan ideaalisiteellä jalkaan yöksi.

Ja sit raikkaaseen ilmaan lauantaina.
Katos kun Masi laittaa lumen pöllyämään!