Tsipan ankea aamu

Ei ole aina koirallakaan helppoa. Tsipan päivän kohokohta on joka-aamuinen Yrjölänpuuro. Aamuisin, välillä hyvinkin kankeasti liikkuva koiravanhuksemme, kirmaa nuoren penikan lailla, kun odottaa ulkoilutuksen jälkeen aamupuuroaan. Tänä aamuna kaikki oli toisin. Ei muruakaan sille annettu. Syynä tuleva lääkärissä käynti ja siellä otettavat verikokeet.

Parin aamupäivän ulkonakäynnin päälle koiraparka teki sitkeästi samaa tsembaloaan keittiössä, että joko nyt sitä puuroa saa!!! Sydäntäsärkevää katseltavaa...

Kaikki Tsipan hiukankin läheisemmin tuntevat, tietävät, että sen hengitys HAISEE. Koitimme tässä pitkän ajan puitteissa hampaitten pesua ja lopuksi Dentisept-kuuria. Mutta ei vaiva helpottanut. Siispä lekuriin käy matka ja aamupäivä koetteli kovin vanhaa rouvaamme, kuten seuraavasta kuvasta näkyy.

Tsipa on jo luovuttanut, ruokaa ei anneta. Ulla siinä henkisenä tukena - kuuntelijana.

Tsipan eväät. Täytyyhän sen heti saada jotakin, kun verikokeet on otettu.
Timo teki siis sille herkullisen kinkkuleivän, yllätykseksi, hipihiljaa keittiössä

Ja siinä muut tarvittavat remelit.

Lääkärissä Nappe hiukan stressasi, kun lääkäri katseli perimmäisiä poskihampaita. Ja yhdessä kohtaa jopa  purra napautti. Sattui vaan olemaan oman isännän peukalo siinä välissä. Ja kyllähän te tiedätte Timon peukalon, eihän se ollu Tsipan tirrihampaista moksiskaan.

Tsipalla on myös alkanut kaihi tulemaan silmiin. Ja tällaiset asiat tapahtuu lähes väistämättä vanhoilla koirilla, kuulohan Tsipalla on jo mennyt aika huonoksi myös.

Siinä ollaan jo yllätyseväittensä kimpussa. Mahtoi maistua hyvältä!

Verikoe siis otettiin ja lääkäri sanoi leikkisästi, laitetaan sulle tälläinen side, niin muutkin näkee, että on jotain tehty.
Huomenna saadaan kuulla tulokset, lähinnä poissuljetaan riskitekijöitä nukuttamisen suhteen.
Ja myös se, ettei ole mistään muusta kyse kuin ientulehduksesta.

Koira oli muuten timmissä kunnossa, laihtunut viime käynnistä yhden kilon.
Painoi siis 9,9 kg.