4. adventtihartauden vietto oli papalle mieluisa yllätys. Itsekkin koko elämänsä laulaneena, pitkä historia Pirkkalan kirkkokuorossa tenorina, hän ilahtui yhteisistä lauluista. Aloitimme hartauden Nyt sytytämme kynttilän -laululla ja nyt saimme laulaa kaikki säkeistöt ja sytyttää kaikki kynttilät. Ensimmäisen Masi, sitten pappa, seuraavana Timo ja viimeisenä Meri.
Raamatunkohta viimeisenä adventtina on tietenkin jouluevankeliumi. Ja minä liikutuin kovasti, kun sain kuunnella sen isäni lukemana. Isän ääntä kuunnellessa mieleeni tulvi muistoja lapsuuteni jouluaatoista! Kyyneleet nousivat silmiin ja annoin niiden virrata. Jotain niin tärkeää minulle tuossa hetkessä oli.
Sitten lauloimme vielä Enkeli taivaan, viimeinen säkeistö tietenkin seisaallaan. Loppurukouksen piti vielä pappa. Meikun kanssa lauloimme taas Tulkoon joulu ja yhdessä vielä papan toivomuksesta Maa on niin kaunis ja Jouluyö juhlayö, johon pappa osasti komean toisen äänen.
Papalta tuli vielä seuraavana päivänä lämmin viesti hartaushetkeemme liittyen. Oli tykännyt siitä hyvin paljon ja sovittiin, että tehdään tästä perinne. Eli ensi vuonna taas, jos Jumala suo.
 |
| Tuntui hyvältä, kun isä luki evankeliumin minun 30 vuotta vanhasta Raamatustani. Isän kädet, paljon työtä tehneet. |
 |
| Ihana ja rakas isäni |
 |
| Mutta tämä äitini ja isäni Perheraamattu on yli 60 vuotta vanha! |
 |
| Hiukan on kokoakin tällä upealla kirjalla. Näytin tuossa Meikulle ja Masille kuvia, jotka olivat minusta pelottavia, kun niitä lapsena katselin. Meriin kirja teki suuren vaikutuksen. Pappa hiukan lupailikin kirjaa Merille, sitten kun papasta aika jättää. |
 |
| Papan komeroista löytyi seimi! Juuri tällaista olin joulunalusajan etsiskellyt ja otin puheeksi papalla. Pappa antoi sen mielellään minulle, kun hän ei jaksa enää joulua juurikaan koristella. Tämä on rakkain joulukoristeeni nyt. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti