Zumba

Olen viimein löytänyt lajini. Zumbahan on latinalaiseen musiikkiin pääosin perustuva aerobinen fitness-laji. Tanssimuotoja ovat mm. merengue, salsa, rumba jne. Laji rantautui Suomeen lähemmäs kymmenen vuotta sitten ja alusta asti se kiinnosti minua.

Olen kuitenkin huono käymään kodin ulkopuolella jumpissa, salilla yms. Kunnes eräänä päivänä, taas kerran liikkumattomuuteeni ja kolotuksiini kyllästyneenä, palasi mieleeni jo hiukan muodista pois mennyt Zumba. Tilasin viralliselta sivustolta Zumba Fitness Exhilirate paketin ja sanalla sanoen - rakastan tätä!

Pakkauksessa oli opaskirja, kivasti kilisevät käsipainot ja seitsemän dvd-levyllistä erilaisia Zumba-tunteja.

Eilen sain postissa kengät, joita ajattelin pitää zumbatessa. Mulla ei ollut mitään sopivia, kaikki lenkkarini tuntuivat liian jäykiltä. Mutta sitten löysin töppöset, jotka antavat barefoot-tuntuman alustaan. Juuri sellaiset, joita etsinkin. Tai siis en tiennyt, että tuollaisiakin on. Onneksi puolivahingossa löysin nämä:

Siinä ne on! Toisessa paketissa on mun uusi pyjama, en olekkaan pystynyt pitämään pyjamapäivää pitkään aikaan,
kun edellinen pyjama hajosi saumoistaan ja mun oli pakko heittää vanha kunnon "I love wintertime" roskiin.

Näyttää pieniltä, vähän kuin kiinalaisten naisten kengät noin muodoltaan. Mutta;

Näistä pitääkin tulla varpaiten ulos! Siitä se paljasjalkainen tuntu.

Liukkautta estämään tossuissa on silikonikuvioidut pohjat.

Mukana tuli pesupussi, eli nämä voi huoleti pestä koneessa.
Aivan loistavaa!

Vai mitä Tsipa!

Viimeinkin mulla on jokin mieluinen sisäliikuntaharrastus ja mikä parasta voin tehdä tätä kotona! 

Mamman perintö

Minulla oli isoäiti, joka oli täyttä rautaa. Mammaksi häntä sanottiin ja hän asui idyllisessä punaisessa pikkumökissä Kauhajoella Karinkylässä*. Sama mökki on äitini synnyintalo ja on puolittain pystyssäkin vielä villiintyneellä tontillaan.

Äidin äitini, Elina Perkiö, syntyi 24.7.1897 ja nukkui pois 8.3.1987 kunnioitettavassa, lähes 90 vuoden iässä. Kumpa minuakin siunattaisiin saman kaltaisella terveydellä, mitä mamma sai nauttia. Ja yhtä autuaalla kuolemalla. Mamma nimittäin löytyi kyljellään nukkumasta huoneestaan omasta sängystään, levollinen ilme kasvoillaan. Sai nukkua pois unessa ollessaan.

Minulla on se käsitys, että melko pian sen jälkeen, kun mamma hellästi "ohjattiin" palvelutaloon, pois punaisesta mökistään, hän menehtyi. Ei ehkä kyennyt olemaan onnellinen, tai sitten vain turhautui ilman pikkumökin jokapäiväisiä puuhia veden kantoineen ja puiden pienimisineen. Mökki oli näet vailla sähköä ja juoksevaa vettä. Mutta en koskaan unohda sen pihapiiriä ja nurmikkoa, joka oli kuin samettia.

Mamman lähdettyä tästä ajasta, tyhjättiin tietenkin hänen pikku mökkinsä. Äitini oli niin suunnattoman ihana, että toi sieltä astioita ja antoi meidän kunkin, lastensa, valita siitä muisto itsellemme. Sieltä mamman mökistä on tämän kulho, kovassa käytössä ollut. Pidän tätä suuressa arvossa ja kulho onkin täysin ehyt. Olisinkin todella surullinen, jos tämä rikkoutuisi.

                                                           * En ole varma, oliko Karinkylä, vai Karikylä vai kumpikaan noista

Arabia ja piippuleima

Minun isäni

Mulla oli tarkoitus tehdä ihan jokin muu postaus, mutta kuvia koneelta selatessa osui silmiin tämä kuva.

Isäni asuu pienessä punaisessa mökissä, paitsi että juuri nyt hän on toipumassa ohitusleikkauksesta, joka tehtiin 24. tammikuuta. Ajatukset ovat hyvin paljon sillä suunnalla, koska aivan mutkattomasti ei ole 87v. Onskan kohdalla toipuminen edennyt. 

Odotan sitä päivää, kun isä siirretään omaan terveyskeskukseemme ja sen vuodeosastolle. Silloin hänestä varmasti tuntuu, että on melkein jo kotona. 

Isän yksi haave on ollut, että hän saisi vielä vetää kumpparit jalkaansa ja päästä metsään. Vaikka vain kävelemään... Sitä odotellessa.

Ruokapäiväni

Mulla on ollu aiheet hiukka vähissä, mut yksi kaunis päivä keksin, että kerron millainen on mun arkinen päivä ruuan suhteen. Se on nimittäin aika tylsä. Ei siksi, että olisi yksipuolinen, vaan siksi, että se on lähes tismalleen sama maanantaista perjantaihin.

Viikonloppu on sit irrottelua, ja olenkin saanut huomata, että tällä ruokavaliolla paino pysyy tismalleen samana. Hyvä tietää :) Näin voisi vallan elää, mutta ensin pitäisi saada ne ylimääräiset 14 kg sulatettua pois!

Olin monta monta vuotta normaalipainoinen, mutta sitten onnistuin lopettamaan tupakoinnin kaksi vuotta sitten. Sen myötä tuli nämä kilot - noo, ehkä osittain iänkin mukanaan tuomiakin nämä ovat. Mene ja tiedä. Mutta mieluummin elän ylipainoisena kuin savutan enää keuhkojani.

Mutta ihan kiva, jos tässä hiukan hoikkenisi, mutta jos en, niin ei sitte. Mut niin siihen arkimenuuhun, jonka tekee tylsäksi se, että se on päivällistä lukuunottamatta joka päivä sama!! Miten niin olen rutiini-ihminen :D

Klo 5:45. Rakastan joka-aamuista kaurapuuroannostani. Keitetty veteen, ei suolaa.
Kyytipoikana kiisseli, 10 kcal/100g. Koko annos 150 kcal.

Aamukahvi maidolla, ei sokeria.

9:00  Välipala 0 kcal

11:00  Lounas. Rakastan noita hapankorppuja, kun ne on aamun aikana ehtiny hiukan nahistua kelmussa.
Juusto on Valio Polar 5% ja oon aivan hullaantunut tuohon Karpalo-Vaniljaviiliin. Kaikki yhteensä 550 kcal.

Klo 13:30 tienoilla välipala 0 kcal ja miten hyviä appelsiinit nyt ovatkaan!
Huom. kalorit muuten juontavat Painonvartija-aikoihini joskus vuonna nakki.
0 kcal ei tietenkään päde, jos söisin noita kasan.

Kotona ollaan taas ja päivällisen vuoro. Tämä ruoka on ainut, jota vaihtelen.
Tänään oli tämmöistä - arvioisin kalorimääräksi 400, koska nakki on ihan kunnon nakki.
Niitähän on puolet kevyempiäkin, mutta eivät maistu hyvältä. Mieluummin vähän hyvää kuin reilummin huonoa.

t

Ruuan jälkeen tekee mieli hyvää, bantsu käy ja kaloreita 200.

Iltapalaani rakastan myös, miksi siis sitä vaihtamaan. Riisikakkuja kaksi, päällä taas suosikkijuustoni Polar5.
Kananmuna ja se lähes kaloriton kiisseli höystettynä pakastemansikoilla. Kalorit 500.

Arvatkaapas kuinka kauan tämän mekinnän kuvaaminen kesti? Viikon. Muistin ottaa heti kyllä aamupalakuvat, ja töihin kameran otettuani otin lounaskuvat ja sit unohdinkin kuvata välipalat jne.

Viikonlopun irrottelusta sitten, se on mm. jotakin tällaista:

Siis aivan pakko jotakin tällaista viikonloppuna edes saada - muuten elämä kävisi vähän liian tylsäksi!