Äidin äitini, Elina Perkiö, syntyi 24.7.1897 ja nukkui pois 8.3.1987 kunnioitettavassa, lähes 90 vuoden iässä. Kumpa minuakin siunattaisiin saman kaltaisella terveydellä, mitä mamma sai nauttia. Ja yhtä autuaalla kuolemalla. Mamma nimittäin löytyi kyljellään nukkumasta huoneestaan omasta sängystään, levollinen ilme kasvoillaan. Sai nukkua pois unessa ollessaan.
Minulla on se käsitys, että melko pian sen jälkeen, kun mamma hellästi "ohjattiin" palvelutaloon, pois punaisesta mökistään, hän menehtyi. Ei ehkä kyennyt olemaan onnellinen, tai sitten vain turhautui ilman pikkumökin jokapäiväisiä puuhia veden kantoineen ja puiden pienimisineen. Mökki oli näet vailla sähköä ja juoksevaa vettä. Mutta en koskaan unohda sen pihapiiriä ja nurmikkoa, joka oli kuin samettia.
Mamman lähdettyä tästä ajasta, tyhjättiin tietenkin hänen pikku mökkinsä. Äitini oli niin suunnattoman ihana, että toi sieltä astioita ja antoi meidän kunkin, lastensa, valita siitä muisto itsellemme. Sieltä mamman mökistä on tämän kulho, kovassa käytössä ollut. Pidän tätä suuressa arvossa ja kulho onkin täysin ehyt. Olisinkin todella surullinen, jos tämä rikkoutuisi.
* En ole varma, oliko Karinkylä, vai Karikylä vai kumpikaan noista
 |
| Arabia ja piippuleima |
Ei meidän isä kyllä ole saanut. :(
VastaaPoistaSaatan muistaa väärin. Ehkä äitini sanoi niin vain minulle :)
Poistauus jako ja heti!
VastaaPoistaIhana Helli mummu, että antoi teidän halukkaiden ottaa jotain. Pieni astiakin voi olla niin tärkeä ja iso muisto vuosien päästä! <3 Täällä on muuten näköjään joku humoristinen anonyymi käynyt. :D Hassu vitsi häneltä.. Nauroin ihan ääneen. :D
VastaaPoistaSamaa itekkin naureskelin :)
PoistaNiin, onhan tuo ymmärrettävää että astiat jaetaan tyttöjen kesken. Isältä tosin ei kysyttykkään olisiko ollut kiinnostunut. Eikä se varmaan olisi osannut miehenä tajuta että minä tai Kaisa oltaisiin isompina osattu arvostaa tuon tapaisia asioita. Mut tää on tätä. Hetken kirpasee ja sit se on toivon mukaan pian taas ohitse. :/
VastaaPoista