Karhu joulupaketista

Vietettiin joulua vuonna 2010 ja sain karhun joululahjaksi isolta siskoltani Sirpalta. Tämän alkuperän kun tietäisi! Sirpa oli bongannut tämän karhun isoveljemme pitämältä kirpputorilta (Ekoteko) Tampereen Ruotulasta. Vanhalta tämä otso ainakin vaikuttaa ja oli tosi mieluinen joululahja.

Puusta on tehty ja tuollai "karkealla" muotoilulla tosi taitavasti.
Korkeutta karhulla on n. 5 cm.

Kiitos Sirpa!

Katin kontit

Edellisessä merkinnässäni iloitsin, kun saimme järjestelmäkameramme takaisin huollosta sen rikkouduttua kolme viikkoa sitten.

Ja katin kontit, ilo oli todella lyhytaikainen. Saimme kameran takaisin torstaina ja eilen, lauantaina, Timo huomasi, että huollossa ollessa siihen oli tullut uusi vika. Tarkennusta ei pystynyt kameran rungossa olevasta napista säätämään, vaan kamerassa oli koko ajan manuaali  päällä. Kamera on siis taas huollossa. Katsotaan montanko viikkoa nyt menee :(

Kuvia ei arjesta ole tullut otettua, kun tuo kännykän kamera ei oikein sytytä mua, mutta tässä muutama kuva viikonlopusta.

Viikonlopun leivonnainen - kokeilin minttukrokanttisuklaalla ja oli hyvää!
Nyt on tullut leivottua tuttuja ja turvallisia, ehkä ensi viikonloppuna vois kokeilla jotain uutta.

Vilho papan kanssa leikkimässä.
Tällä vierailulla Vilho ensimmäisen kerran vierasti. Matalaäänistä pappaa, mutta vain hetkisen.
Tässä ei enää näy merkkiäkään moisesta.

Ihana Vilho äitin sylissä.
Hänellä on muuten jo kaksi hammasta.

Pappa naurattaa... ihana kuva!

Ostin pyöräilykypärän, johan sitä koko kesän suunnittelin.
Nyt on uusi, rakas harrastukseni turvallisempaa.

Sauvakävelyllä Timon kanssa

Näissä maisemissa on ihanaa kävellä.
Ootteko pannu merkille, että syksyisessä metsässä on ihan oma tuoksunsa :)

Ilon päivä

oli torstai kun sain järkkärimme takaisin. Oikeesti suukotin sitä Gigantin huoltopisteen palvelutiskillä, niin paljon olin kaivannut sitä. Gigantin miehelläkin näytti olevan hauskaa..!
Joskun se onnellisuus vaan pulppuaa, eikä ehdi kontrolloloida. Ihmisissä sais olla enemmän tätä, ettei oltais niin varautuneita ja neutraaleja aina.

Mutta asiaan, kameran osti rakas mieheni kesäkuussa 2011. Takuu 1 vuosi. Fiksuna miehenä Timo otti siihen lisäturvan, vakuutuksen kolmeksi vuodeksi. Onneksi, sillä kolme viikkoa sitten kamera hajosi. Nyt vaihdettiin laukaisinyksikkö ja emolevy, ja taas kamera pelaa. Takuutakin on vuosi vielä jäljellä. Saanko esitellä, mulle niin tärkeä Sony:

Touhukasta meininkiä

Enpä tiedä, mikä nyt on saanut meikäläiseen puhtia. Onko se tuo työnantajan järjestämä "Kuntoa kansalle" liikuntatempaus, joka on laittanut liikkumaan ja se tekee pirteämmäksi`? Näin sen on oltava. Joka tapauksessa yhtä sun toista on tällä viikolla saatu aikaiseksi oman kunnon kohentamisen lisäksi.

Tiistaina ostettiin vuodesohva - Mnna on tulossa ensi kuun alussa ja Max myös :)

Keskiviikkona oli puusouvi, pinottiin Timon kanssa neljä heittokuutioita halkoja.

Viikonlopun leivonnainen oli Toscakakku.

Kävin kirjastossa ja löysin uuden hyvän viinin. Afrikkalaista.

Meikun peliä katsomassa.
Minä polkasin Helkamallani kentälle :) mutta kotiin mentiin auton kyydissä.
Mulla kun vähän paikat renaa, niin itsesuojeluvaisto varoittaa repimästä liikoja.

PJK-SalPa, ikävä kyllä PJK hävisi tämän ottelun.

Lauantai-illan ruokakokeilu on alkamassa.

...ja syntyi täytetyt paprikat. Näissä jauhelihatäyte. Iso nam !!

Sunnuntaiaamuna kaivettiin takavarastosta miltei unohdetut kävelysauvat ja käveltiin Savilahden lenkki.
Otti koville ja mun lonkat ei tykänny. Särkee nyt :(

Mutta liikuntaa olen toisaan lisäänyt nyt kovasti. Kannoin stepperinkin sisälle takavarastosta eli nyt mun kuntonurkkauksessani on stepperi, kuntopyörä, kahvakuula, käsipainot ja jumppapallo. 

Harmeja

Olipa hermot koetuksella tän blogin kanssa viikon päivät. Ei tosiaankaan riittänyt se, että kamera hajosi viikko sitten. Sit lakkasi blogger toimimasta. Päästi kyllä sisälle ohjelmaan, mutta yritinpä tehdä sitä tai tätä, herjasi, että ohjelma on minulla jo auki toisessa laitteessa. Tuli siinä kikkailtua yhtä ja toista, mitä vain saatoin keksiä ja annoin jo kertaalleen hyvästit koko blogin pidolle. Kunnes Timo otti ja alkoi tutkia asiaa.

On mulla kyllä kätevä mies. Omistaa uskomattoman paljon kärsivällisyyttä juuri tietokoneasioissa ja sai kuin saikin homman taas pelittämään ja syy löytyi selaimesta. Vaihtoi käyttöön Firefoxin ja tässä sitä tehdään hymyssä suin blogia. Edellisestä kerrasta tuntuu olevan ikuisuus!

Kuvat on kännykän kameralla otettuja :( Arvio järjestelmäkameran huoltoajasta on kaksi viikkoa. Kuvaamisen ilo on poissa, mutta näillä on nyt mentävä. Tässä muutama kuva viime päiviltä.

Valoa pihapiiriin.  Mehän asumme "susirajan takana" eli ei valaise naapurien valot, eikä edes katulamppuja ole kuin parin kilometrin päässä.

Viime viikolla käytiin isällä. Pappa oli aikas pirtsakkana ja esitteli Jennalle kultakiviään.

Ullaa miellytti Lidlin korvapuusti. Perjantain tunnelmaa....

Rakas pihametsämme saa pikkuhiljaa ruskan värejä. Eikö ole kauniita nuo hämähäkinseitit, kun niissä on kastetta <3

Jukka 50v

Eilen, lauantaina 7. syyskuuta, järjestettiin sukulaisten, naapureitten ja ystävien kesken Jukalle yllätysjuhlat. Veljekset Jukka, Matti ja Ville lähtivät aamupäivällä rompetorille Hämeenkyröön ja sillä välin pantiin mökillä pöydät koreaksi.

Poikkeuksellisen lämmin sää suosi Jukan juhlia ja yllätyskin onnistui täydellisesti. Oli ihanaa olla mukana ilahduttamassa päivänsankaria. Jukka oli leppoisa ja nauravainen, kaikin puolin sopeva päivänsankari.

Pöytien antimet olivat aivan mahtavat. Mökkinaapuri Helander toi kaalisoppaa ja ns. omenahyvettä vaniljakastikkeella. Matti oli tehnyt omalla reseptillä tehtyjä kalaisia ruisleipäjutskia sipulilla ja smetanalla. Mökkinaapuri Tuula oli leiponut hyvää kuivaa kakkua ja Miljan tekemä täytekakku vasta hyvää olikin. Sitten oli vielä vanha ystävä/tuttu tehnyt loistavaa voileipäkakkua ja eipäs unohdeta Satun leipomia cookies-pikkuleipiä valkosuklaalla ja Dumlekarkeilla. Oi joi, mitkä juhlat!

Kuvat on mitä on, en oikein ole sinut kännykän kameran kanssa. Mutta jokunen kuva tuli räpsästyä sieltä täältä kuitenkin.

Sulkapalloo

Ihana Lola!

Viikko yt-neuvottelujen varjossa

Tällaista aikaa eletään ja monia suomalaisia perheitä yhdistää sama huoli. Meillä tätä piinaa kärsittiin kolme viikkoa. Viimein tänään, perjantaina saatiin vapauttava tieto, työpaikka säästyi ja lomautukseltakin vältyttiin.

Tässä sitä tavallista ja ihanan turvallista arkea valokuvina. Onnellisuutta, vaikka siitä ei aina muista ja huomaa olla kiitollinen.

Putooko vai eikö?

Vilho - hymypoika!

Kaneliomenat oli ja meni,
nyt kypsyvät valkeakuulaat.

Pojan iltapala ja... ei huh huh

äidin iltapala.

Tuttuun syksyiseen tapaan banaanikärpäset saapuivat, mutta ei hätää.
Hyvää viikonloppua kärpäset by Masi   :)

Minusta meidän olkkari näytti kauniilta ilta-auringossa.
Haluisin sen silti uudelleen sisustaa.

Innostuin leipomaan, munat ja sokeri tässä vatkautuu vaahdoksi.

Tummaa ja vaaleeta

Sulatetut suklaat sekoitetaan vuorotellen kermavaahtoon

ja syntyy täyte. Fazerin sinistä valkoiselle pohjalle ja valkosuklaata tummalle pohjalle.

Nam, sanoi Timo ja haukkasi palasen.

Jottei elämä olisi sentään täydellistä, kamera hajosi tuon kuvan ottamisen jälkeen.
Voi harmien harmi......!

Karhu korukiveä

Luulo ei ole tiedon väärti, mutta olen päättänyt tämän karhun materiaaliksi hematiitin. Ostopaikkakin puoltaisi tuota materiaalia, koska Minna oli löytänyt tämän pikku karhun koruliikkeestä.

Minna on hankkinut mulle jo kolme karhua, häntä voi pian sanoa karhunmetsästäjäksi!
Tämä karhu oli taas yllätyksenä odottamassa, tällä kertaa kauniissa lahjapaketissa käsilaukussani.
Silloin elettiin elokuuta 2010.

Ja strategiset mitat ovat korkeus n. 27 mm - juuri niin, milliä!
Todella ihastuttava pikkuinen, joka painaa enemmän kuin koosta voisi päätellä, 70 g.

Söpö myös takaa päin katsottuna.

Kesäkauden päättäjäiset Sfc Kalajärvi

On huvilakauden päättäjäiset ja mökkikauden päättäjäiset, venetsialaiset ja saarikauden päättäjäiset. Kyseinen juhla oli syntyperäiselle Pirkanmaalaiselle aivan uusi käsite vielä kymmenisen vuotta sitten, mutta karavaaniharrastuksen kautta juhla tuli tutuksi. Ja onhan perinne tänä päivänä levinnyt myös näille meidän leveysasteille. Pirkanmaan kaupoista saa jopa ilotulitteita nykyään elokuun viimeistä viikonloppua edeltävällä viikolla!!

Me kuitenkin vedettiin vaunu perinteisesti Kalajärvelle. Ja pidennetty viikonloppumme perjantaista sunnuntaihin oli ihana. Ja tässä kuvia :)

Perjantaina käytiin Tuurissa
Vesan kartano taustalla yksisarvisineen ja suihkulähteineen.

Ostettiin kaikkee tarpeellista mm. tuikkukynttilöitä ja kelluvia kynttilöitä ja yksi tavallinen pinkki kynttilä.
Ja Timolle liimaa :D

Tein historiaa - voitin Timon tietokilpailussa!

Timo korjasi auton penkin säätömekanismin

Ihana Ravintola Kalajärvi ja maisemat sen terassilta.

Lauantaina tehtiin polkupyöräretki Peräseinäjoen keskustaan kolmen kilometrin päähän.
Syötiin jäätelöt, käytiin kirpparilla.

Etsittiin pubia ja päädyttiin Peräseinäjoen kirkkoon.
Hieno, hirrestä tehty.
Tykkään, kun nykyään on näitä "tiekirkkoja" ja saa poiketa sisään.

Tätä karavaanari matkoillaan tarvitsee... ja muulloinkin tietysti. Aina.

Tykkään vanhoista silloista.
Tässä sillan kansi oli puuta ja sain muistikuvan Häijään lapsuusvuosilta,
kun käytiin Saikkalanjoen sillan alla uimassa.
Sillan puukannesta kuuluu ihana ääni, kun auto ajaa yli  klop-klop-klop-klop

Löytyihän se pubikin, Perätupa.
Tällä aurinkoisella terassilla olisi voinut istua vaikka kuinka kauan!

Saanko esitellä: mun 50 v-muki.
Tämän pakkaan mukaan, kun lähdetään Timon kanssa "niin kauas kuin pippuri kasvaa".
Pentikin Hiisi-sarjaa :) oli niin mukava käteen ja ihastuin siihen muutenkin.

..ja tässä muita kirpparilöytöjä

Lauantai-iltana meillä oli perhesauna varattuna. Vesi piti olla 19 asteista, mutta tuntui paljon kylmemmältä!

Saunasta oli kiva istua vilvoittelemassa - ilmassa oli uudenvuodenyön tuoksu.
Ihmisiä liikkui paljon rannassa ja papatit paukkui - ja vähän isommatkin raketit.

Oltiin somistettu oma leirimmekin juhlien henkeen.
Iltakävelyllä puolenyön aikaan ihasteltiin vaunukuntien lyhtyjä ja valokoristeita - mikä valomeri!

Ensi vuonna taas - jos Jumala suo

Ei huvittais palata arkeen, jännittävä ensi viikko tulossa.