...ja on elämää lomien jälkeenkin.

Istun terassilla sunnuntaiaamuna ja klo on 8. Aamu on raikas ja tässä terassilla on ihanan vilpoinen istua. Edessäni on kuppi kahvia. Muu perhe nukkuu, on rauhaisa olo - nautin tällaisista hetkistä. Miksi en aina viikonloppuna herää aikaisin?

Tsipan kanssa on pieni aamulenkki tehty heti ensimmäisenä, ja Ulla-kissa seuraa aina vanavedessä. Sitten karvakorville aamiaista ja kahvi tippumaan.

Kun muutama tunti kuluu, alkaa taas kuumuus. Hellettä on ollut jo monta päivää, mutta en valita siitä. Onneksi saan asua tällaisessa paikassa, jossa aina löytyy niitä viileämpiäkin paikkoja. Ja onhan meillä sadetin, jonka tuomasta viileydestä yhdessä kuvassa Meikku nauttii kirkuen. Onhan vesi kuitenkin jääkylmää kaivovettä :)

Ja on Pyhäjärvi, jonka kolmella eri rannalla on nyt käyty uimassa. Reippi, Kranstolppa ja Typpy. Ihana kesä!!

Tämä suloinen pesue löytyi lomalta palattuamme omenapuun oksalta.
Jo seuraavana päivänä poikaset lensivät maailmalle ja oksalla on nyt tyhjä pesä.

Hellepäivän vilvoittelua alá Meri

Tämän keinun ostin vuosi esikoiseni Maken syntymän jälkeen eli se on 25 vuotta vanha.
Minulla on muistoja liittyen tähän keinuun, yksi on omatekemä laulu, jolla viihdytin lapsiani, kun he olivat pieniä.
"Kiikkaa, kiikkaa, ompas meillä mukavaa. Kiikkaa, kiikkaa, on niin mukavaa.
Makeakin naurattaa, kun äiti keinua keinuttaa...!
ja nimeä vaihdettiin, riippuen siitä keitä keinussa oli kanssani.
On tuossa keinussa ollut joskus karkkikioskikin toiminnassa!

Tärkeä rakennus pihassamme. aitta.

....ja niin kuvauksellinen sellainen.

Ulla oli pärjännyt hyvin kotona koko pitkän lomamme ajan.
Mutta jotenkin tuntuu, että sekin on onnellinen, kun olemme taas kotona.

Kaktukseni kukkii.

Idylliä

Ulla paossa hellettä

Poroholma, Rauma with Minna

Haluttiin Merin näkevän vielä tämän ihanan paikan, jossa olimme edellisen kerran 2010. Johan oli paikka muuttunut ja parempaan suuntaan. Oli kaunis ja palveleva, ravintolat vilisi väkeä ja satama oli elävä. Leiriytyminen oli vapaamuotoisempaa ja siten miljöökin oli jotenkin luonnonmukaisempi. Toisin kuin numeroiduilla asfalttipaikoilla kuten Yyterissä.

Ihastuimme Poroholmaan niin, että alkuperäisen parin yön sijaan vietimme siellä peräti viisi vuorokautta! Pääsimmehän ihan meren rantaan ja kesähelle senkuin jatkui. Ja mikä parasta, saatiin yksi vieras lisää. Minna käänsi auton nokan työpäivänsä jälkeen kohti Raumaa ja sai hetken olla karavaanari, monen vuoden tuskaisan tauon jälkeen.

Tuli pelattua mölkkyä ja ensimmäisen kerran kymppipeliäkin tänä kesänä. Shoppailtiinkin vähän ja syötiin hyvää ruokaa tietty. Meressä uintikin alkoi sujua ilman meikäläisen tärinöitä, lämpötila ylitti viimein 20 asteen. Kiikareillekkin oli viimein käyttöa, oli sellaista luontokuvaa tarjolla lahden toisella puolen, että kiikareista miltei taisteltiin. En tosin minä, vaan nuo tyttölapset.

Yksi ihanista aterioista, röstiperunoita ja lohta. Fetasalaattia.
Valkoviiniä.

Leiri meren lahdessa, vastarannalla oli yleinen uimaranta ihanine kallioineen.
Ja maauimala hyppytorneineen ja tanssilava ja mitä vielä....

Poroholma oli tosiaankin viime käynnin jälkeen vaihtanut omistajaa.
Liekö sitten sen ansioita, että oli kokenut monia hyviä uudistuksia.  Kaunista ja huoliteltua.

Satamaan en viime käynnillä edes kiinnittänyt huomioita.
Jotenkin sekin tuli nyt esille ja laivat ankkurissa olivat upeita.
Marita-laivan kannella oli baari.

Kathrinalla sen sijaan tehdään ristelyjä Rauman saaristoon.
Kathrina on 1949 valmistunut, aito ja alkuperäinen, kuunarimallinen purjelaiva.
Mastoja on kolme.

M/Aux Kathrina

Tsipan seikkailu kallioilla

Tässä ihastuttavassa 1800 luvun pitsihuvilassa voi karavaanari käydä tyydyttämässä nälkänsä.

Ilta-auringossa, ei huolta huomisesta

Tule sellaisena kuin olet - tämä volkkariseurue oli pakannut vanhanajan matkalaukun ja vanhat hikilaudat.

Näitä maisemia sain katsella vaunun edessä olevalta rannalta viitenä iltana.
Olen totaalinen kaihomieli.

Tämä auringonlasku taas löytyi niemen kärjestä ja sävy oli tänä iltana ihan eri.

Napesta iloitsimme tällä lomamatkalla. Vaikka se on heikentynyt viime kesästä paljon, se kuitenkin selvästi nautti reissussa olosta ja miten me nautimmekaan sen seurasta. Poroholman helteessä piti tietysti myös huolehtia lemmikin vilvoittelusta. Ja tämän uinnin jälkeen Tsipa nuortui heti kymmenen vuotta! Hetken kirmasi tosiaan kuin mikäkin penikka <3

Tsipan 14 v synttäreitä muuten vietetään 29. heinäkuuta. Nappetikkukakku vois olla kova sana.

Tässä nostetaan loppumetrit siisteyssyistä, hiekkaisen rannan yli suoraan nurmikolle.

Käytiin muuten taas yhdessä Unescon maailmanperintökohteessa Sammallahdenmäen pronssikautisella hautaröykkiöalueella. 1800 luvun lopulla tehtyjen huolellisten tutkimusten jälkeen se on todettu Suomen pronssikauden vaikuttavimmaksi ja hienoimmaksi hautamonumentiksi. 

Mielenkiintoisia juttuja nämäkin, vainajat tosiaankin 3500 vuotta sitten alettiin haudata kiviröykkiöihin.

Nappe pitää kaikesta, mitä voi syödä. Maistuvia mansikoita tekee juuri nyt kovasti mieli

Viimeisen illan sauna.
Olis voinu jäädä tänne vielä kyllä, mutta uudestaan tullaan.
Ehkä heti ensi kesänä :)

Kiitos pirteästä seurasta Meri ja Minna. Saapa nähdä, pääseekö karavaani enää tänä kesänä liikkeelle. Hiukan huonolta näyttää...mutta yritetään ainakin. Kalajärven kesäkauden päättäjäiset olis vähän niinkuin perinne.

Aamuauringon säteet iholla, täyttyy mieli ilolla.

Poroholmaan voit myös päräyttää lentokoneella. Kätevää!

Yyteriin with Meikku

Kalajoelta sitten matka jatkui Vaasaan ja leiriydyttiin tuttuun paikkaan nimeltä Topcamping Vaasa. Paikka ei ollut juurikaan muuttunut, mutta eipä sillä niin väliäkään, sillä reissumme kovimmat vesisateet ajoittuivat tähän päivään. Koko matkankin Kalajoelta satoi runsaasti.

Perille päästyämme sade hieman hellitti, mutta seuraavan yön satoi niin, että jakelin nukkumaan mennessä vaunuseurueellemme korvatulppia - just in case. Vaunun katto pitää nimittäin kivaa ääntä kun sataa, mutta kun sataa kaatamalla, ääni ei todellakaan enää tuudita uneen. Puhumattakaan siitä, että "me vanhat karavaanarit" tällättiin vaunu männyn alle. Saatiin siinä sitten muutamia kommadokäpyjäkin katolle satunnaisin välein.

Vaunuseurueemme kasvoi Vaasassa. Meikku hyppäsi junaan Tampereelta ja noukimme hänet pari tuntia myöhemmin juna-asemalta. Niin tuli tervetullutta ääntä ja actionia meidän automatkoille ja vaunuun :) ja Timo sai viimein kaverin, jonka kanssa katsoa ja kommentoida futista. MM-kisat kun olivat menossa täyttä häkää.

Vaasa oli tosiaan vain yöpymispaikka ja heti torstaiaamusta (eli puoliltapäivin) matka jatkui kohti Yyteriä. Meikku toimi dj:nä ja piti meille toivekonserttia. Eli saimme toivoa biisejä ja Meikku järjesti ne kuultavaksemme aux-piuhalla. Matka meni yhdessä vilauksessa.

Yyteri oli aivan ihana, en käsitä, miksi näin kauan piti mennä viime kerrasta, joka oli muistaakseni kesällä 2002. Silloin joskus nimittäin tapasin pakata lapset autoon ja ajettiin päiväksi Yyteriin. Ne olivat ihania reissuja!

Hiukka courmet-meinikiä kehiin

Timolla aina uskollinen apukokki

Olin jotenkin mieltänyt, että vaunut seisoo Yyterin leirintäalueella jossakin hiekan tuntumassa. Mutta ei, alueella et tiennyt meren läheisyydessä edes olevasi. Mutta se oli ok, vaunu pysyy puhtaampana ja kuitenkin hiekkainen ranta oli vain pienen kävelymatkan päässä.

Leirintäalue oli kaikin puolin hyvä. Taatusti alamme käydä täällä useamminkin. Ja ranta oli   I H A N A !

Ja nyt siellä tuli myös oltua, koska aurinko armas alkoi helliä nyt toden teolla!

Ihana Timo tuli yllätysvierailulle meidän tyttöjen luo rantaan, korissa oli vaikka mitä.
Kahvia, kylmiä juomia...myös Tsipalle. Tuo keltainen kannellinen tuossa on nimittäin Tsipan juomakuppi.
Kaikkea oli Timo ajatellut.

Kahvin kanssa pullaa, ja oli maidot ja sokerit tietty. Oli kananmunasämpylät, salamisämpylät.
Kainuun juustoleipää ja lakkahilloa (joo-o uskokaa pois!)  Ja mansikkarahkaakin vielä. 

Ihana maisema - ikävä!

Leirissä tuli sitten esim. pelattua puistoyatzyä, jossa en menestynyt

eikä Meikkukaan

Niinpä - hän heitti yatzyn ja sai 50 pistettä siitä!

Kivaa oli, vaikken oikein osannutkaan.
Kesällä on kaikki kivaa, mitä voi tehdä ulkona ja ihanien ihmisten kanssa!

Kalajoki

Jokakesäinen kohteemme on Kalajoki, koska Timo on sieltä syntyjään. Suuri osa siellä viettämästämme ajasta kuluikin sukuloidessa, mutta pääosan tässä merkinnässä saavat maisemat.

Jonkin asteista haikeutta tunnen, kun katson näitä kuvia. Kyyneleitä luomien takana piilottelin silloinkin, kun ajettiin porteista ulos.

Etuvarpaat söpösti harallaan... 

Joo laittakaa leiri läjään ja sanokaa sit kun lähetään. Otan pienet nokkaunet....