Kurkistus Vilhon jouluun

Oli Vilhopojan elämän toinen joulu ja tässä häneltä tullut ihana, piparintuoksuinen joulutervehdys:

Aattona Vilhoa ja muita Ikaalisten tonttuja katsomaan saapui joulupukki.

Alkuun kai hiukan jännitti...

...ja kuitenkin niin kovasti kiinnosti, mitä pukki tuo.

Vierailun päätteeksi  jo pukin kanssa yhdessä leikittiin... 

ja istuttiin sylissä <3

Joulupäivänä Vilho vieraili myös Laitsussa ja kuusi sai oksilleen Vilhon oman nimikkokoristeen.

Tämän ihanan koristeen Vilholle löysivät Minna ja Meri Stockmannilta

Edellisessä merkinnässäni kehuin, kuinka täydellisen kaunis kuusi meillä on ja kuitenkin merkinnästä puuttui kunnon kuva siitä. Korjataampa asia nyt, tässä kaunottaremme :)

<3   <3   <3

Taas annoit joulun tulla...

Niinpä niin, minun jouluni. Paljon siihen mahtui, työn touhua ja kiireen poikasta. Kommelluksia ja ilon kyyneleitä, maistuvaa jouluruokaa ja makeita herkkuja. Monia päiväunia. Kauneutta silmien katsella ja monia herkkiä hetkiä.

Siitä olen todella kiitollinen, että Taivaan Isä antoi lumisateen tulla ja tienoo sai jouluksi noin kymmensenttisen lumivaipan. Koko aattopäivän leijui maahan lumihiutaleita :)

Aatonaattona oli siivouspäivä ja kyllä Minnan kanssa ahkerasti koko päivä touhuttiinkin. Kivointa oli, kun siivoukset oli tehty ja saatiin alkaa tuoda joulua sisään.

Kynttiläasetelman koristeeksi tarvitaan havuja ja käpyjä!
Saatiin vaan tämä idea aika myöhään ja lopulta taskulamppujen valossa etsittiin metsiköstämmä kuusenkäpyjä :D

Sitten tuli ilta ja Timo kantoi kuusen sisään. Satu ja Make saapuivat. Pientä järkytystä ja tuskanhikeä tosin koettiin, ennen kuin allaolevan kuvan rauhaisat hetket saavutettiin....yllättäen nimittäin kuusen alle syntyi tulva! Hetki aiemmin Timo pääsi ihmettelemästä, kuinka kuusi imeekään vettä ja saa olla koko ajan jalkaa täyttämässä. Kunnes selvisi, että kuusenjalassa oli halkeama!

Minna keksi soittaa isä-Matille ja apu löytyi siten läheltä. Matti lainasi ylimääräistä kuusenjalkaansa.

Tontut Meri, Satu ja Minna

Meillä oli tänä vuonna täydellisen kaunis kuusi!

Uunitonttu on mun lempikoristeitani

Timokin sai jo levähtää

Yöllä Tsipa vahti kinkkua uunissa

Sitten valkeni aattoaamu ja uunista saatiin ottaa ulos täydellisesti onnistunut joulukinkku. Paistoin lihapullat joulupukin kuumaa linjaa sivusilmällä seuraten. Sitten vielä Lumiukko ja joulurauhan julistus. Seuraavaksi saateltiinkin pukit matkaan!

Vanha konkari Make

ja pitkästä aikaa matkaan lähti myös tämä pukki - suuntanaan Ikaalinen.

Voi tätä herkkujen määrää. Ruuan jälkeen minulle kävikin hassusti!

Nukahdin olohuoneen lattialle. Se viimeinen Julia-konvehti taisi olla liikaa..

Tsipa vanhus sai nähdä tämänkin joulun <3

Ja sitten joululahja ylitse muiden:

Sain lapsilta tällaisen kuvakirjan, jota katsellessani itkin ja nauroin!
Kukin oli valinnut lempikuviaan ja kirjassa oli yhteensä 14 kuvaparia!
Upea lahja ja teko vaatinut vaivaa! Mutta tekeminen oli kuulemma ollut sangen rattoisaa.
Kiitos rakkaat  <3 

Olipa mulla taas ihana joulu - tästä on hyvä jatkaa kohti vuotta  2 0 1 5

4. adventti Ritakadulla

Sain ajatuksen viedä meidän perheen adventtihartautemme taas kodin ulkopuolelle. Viime vuonnahan teimme niin ensimmäisen kerran, ja se tuntui silloin mainiolta idealta.

Kysyinkin sitten isosiskoltani Seijalta, voisimmeko tulla näissä merkeissä ja sain sydämellisen tervetulotoivotuksen Ritakadulle. Nappasimme vielä papan mukaan ja täysi autollinen lähti matkaan joulumieltä jakamaan.

Kahviteltiin ensin kaikessa rauhassa Seijan kauniissa kodissa. Maisteltiin luumukääretorttua ja juteltiin kuulumiset. Adventtihartaus vietettiin perinteitä vaalien, Seija ja pappa saivat tietenkin sytyttää kynttilät ja lisäksi vuoron saivat Masi ja minä. Evankeliumia luettaessa kuuntelin isäni ääntä ja huomasin miettiväni kiitollisena, että tässä saamme taas olla. Vuosi sitten samassa tilanteessa oli isällä tulossa ohitusleikkaus ja sydän oli melkoisen levoton.

Ja sitten lisää tunnelmasta kuvien välityksellä. On enää kolme yötä jouluun <3

Masi ehti kiireiltään mukaan myös.

....ja Minna.

Uudet sisustukset

Ihan pintapuolisesti vain.

Olohuoneen punaiseen väriin olen ollut kyllästynyt jo jonkin aikaa. Ja oli meillä pari istumapaikkaa liian vähän tilaakin. Pieni pyöreä sohvapöytäkään ei enää oikein ajanut asiaansa - siinä kun yleensä säilytettiin vain tv-katsojiemme jalkoja.

Tilaisuus panna sohvakalusteet uusiksi tuli, kun yksi perheen lapsista muutti omilleen ja otti mielellään vanhan kulmasohvamme. Joka toki olikin täysin kunnossa ja siisti. Näin muuttui värimaailma meidän olkkarissa.

joo kuva on kivasti rajattu, kun kirjahyllystä en tykkää ja sitä ei ole vielä saatu vaihtoon.
Mutta pikkuhiljaa...Rahi oli ihan ykkösjuttu meillä ja on toi systeemi nyt ihan älyttömän mukava, Tykkään!

Sitte seuraavaksi remontoitiin pintapuolisesti tyhjäksi jäänyt makuuhuone ja siitä tuli mun ja Timon (ja koko perheen) työhuone ja vierashuone. Tällaisesta tilasta me ollaan Timon kanssa haaveiltu jo kauan!

Siinä on levitettävä vieraspeti, Sotkan Rambo, jonka Meikku just viime yönä koenukkui.
Pedattiin sänkyyn 5 cm sijauspatja. Oli kuulemma istumaosan kohdalta hyvä nukkua, mutta selkänojan osa oli kovahko.

Tässä työnurkkaus ja on tuossa istuen jo muutama blogimerkintä tehtykin :)

Sitten vaan lopuksi muutama pilkahdus alkavaa joulun aikaa. Pikku hiljaa juhlan lähestymisen merkit kodissa lisääntyy. Yleensä joulu tuodaan sisään meillä vasta aatonaattoiltana. Saa nähdä maltammeko tänä jouluna odottaa - niin upea kuusi on odottamassa terassilla <3

joulukortteja on jo posti tuonut ;)

Ihana lahja isosiskoltani Sinikalta, jostain vuosien takaa.
Käsityönä vanerista ja puusta tehty,

Olen 50 vuotias, kyllä.
Mutta aina vaan mulla pitää olla oma joulukalenteri ja tämä tämänvuotinen on aivan ihana!!

Kotiovi

Tule joulu...

Kyläyhdistyksen pikkujoulut

Asumme harvaanasutussa kylässä ja olemme olleet hyvin vähän mukana kyläyhdistyksen toiminnassa. Edellisen kerran noin vuosi sitten, kun käytiin Anian kyläkoululla joulumyyjäisissä. Tämäniltaisen juhlan ja sen vieraanvaraisuuden jälkeen tuli halu olla tarvittaessa tukemassa kylääyhdistyksen toimintaa. Varsinkin kun vaakakupissa on Anian Kyläkoulun säästyminen myynniltä.

Heti tienhaarassa meitä toivotti tervetulleeksi näin kaunis näky - jätkänkynttilöitä! Ja kuten näette, saatiin sitä luntakin, kuten eilisiltaisessa merkinnässäni anelin :)

Anian kyläkoulu. Lopetti toimintansa 1977 ja on sen jälkeen ollut kansalaisopiston ja kyläyhdistyksen käytössä.

Isä haettiin mukaan pikkujoulua viettämään vanhoille asuinsijoilleen.

Oli kivat juhlat ja aivan ruhtinaalliset joulutarjoilut riisipuuroinen ja monine leivonnaisineen. Ohjelmakin oli perinteitä noudattava - saimme kuulla joulurunoja niin lasten kuin aikuistenkin lausumana. Lapset lauloivat ja lauloimme yhdessä. Ja joulupukki tuli!

Ihana isäni tuntui viihtyvän tosi hyvin

....ja tapasi paljon vanhoja tuttujaan.

Isähän oli tämän kylän asukki pitkälti toistakymmentä vuotta.
Kuvassa vanha naapuri ja tuttu isäntä kylältä.

Pari juttua kännykästä

... toi ilonhetki lyijykynän kanssa tapahtui töissä!

Ja pehmeistä arvoista puheenollen

käykää ihmeessä Positiivareitten Joulukalenterissa.

Siellä on todellisia helmiä poimittavaksi eli Tommy Tabermannin ihania runoja!

Ja tässä kuva mun ensimmäisestä ekologisesta joulustani.

Oon kerännyt töistä siistejä pahvilaatikoita ja ostanut joulunpunaista silkkipaperia ja satiininauhaa.

 Kaikkia näitä aion kierrättää seuraavatkin joulut.

Useimpiin laatikkoihin sprayasin Masin avulla hiukan tähtiä somisteeksi.

Kivaa joulupuuhailua <3

Huomenna 87-vuotiaan isäni kanssa kyläyhdistyksen pikkujouluihin ja kamera mukaan!

Ihania kuvia luvassa ja anna Taivaan Isä hiukan lunta huomiseksi!

 Saatais jouluiset maisematkin :)

Voi tätä loppumatonta syksyä

En taida olla ainoa, jolla ottaa tämä loppumaton syksyn jatkuminen koville. Mutta ei se ole syy, miksi en ole tehnyt blogia piiitkään aikaan. Minulla ei ole ollut konetta.

Mutta nyt on! En taida sen kummemmin kuvien kera alkaa purkaa elettyjä viikkoja, kun en ole oikein kuvaillutkaan. Mutta ei tämä syksy ole tokikaan ollut pelkkään sumussa ja sateessa tarpomista.

Minun syksyni on ollut kulttuurielämyksiä täynnä! Olen käynyt Tampereen Työväen Teatterissa kaksi kertaa, ensin Evita (huippuhyvä!) ja sitten Kainon Laulu (vielä parempi!). Olen käynyt Vaakon Nakissa, Pispalassa, Kuumalla koiralla, mikä on ehdottomasti osa Tamperelaista kulttuuria.

Olen saanut nauttia musiikista: Semmarit ja Santtu Matias Rouvali Tampereen filharmoonikoitten kera. Sokerina pohjalla on tulevana maanantaina Veskun Tulkoon Joulu-konsertti Tampere-talossa, jota odotan PALJON.

Kotona on tapahtunut muutoksia sisustuksen suhteen. Olen saanut viimein kaipaamaani muutosta olohuoneeseen ja ompa meillä viimein se työhuonekkin, josta olemme Timon kanssa kauan haaveilleet. Niistä lisää ihan lähipäivinä.

Loppuun yksi kuva syyskuisena aamuna läntisellä ohitustiellä matkalla töihin... ja aina vaan on tuon näköistä!

Mutta jouluna on lunta. Seikka on saletti!

Sinä ja minä

Tänään on tullut taas koettua tunteiden kirjo. Olen herännyt väsyneenä hotellista Vaasassa, vieraassa sängyssä huonosti nukutun yön jälkeen. Olen istunut palaverissa yrittäen olla skarppi, vaikka päätäni särki

Olen iloinnut kun taksi toi mut juna-asemalta kotipihaan. Sydän täynnä hellyyttä ulkoiluttanut koiravanhuksemme. Retkottanut kahvikupin kanssa kotisohvalla onnellisena.

Sitten ärsyynnyin kotitöistä, kiukuttelin ja ylireagoin, Kehitin jopa ylimitoitetun draaman verenpainearvojeni kanssa. Ihan nolottaa nyt. Mutta ei tässä vielä kaikki, sulkeuduin itsesäälissä soimaamaan itseäni makuuhuoneeseen ja samalla itkemään viime viikkojen itkemättömät itkut.

Sitten tulit sinä ja taputit. Kävit sängylle viereen ja puhelit pehmoisella äänelläsi... pian tuli parempi olo ja kohta yhdessä jo kotia siivottiin sulassa sovussa.

Kiitos Timo <3

Lempikuvani.
Otettu Onkilahden Metallin aikoina reilu kymmenen vuotta sitten.

Hiljainen tappaja

Kohonnutta verenpainetta kutsuttiin eräässä netistä löytämässäni artikkelissa hiljaiseksi tappajaksi. Ensin kuvaus kauhistutti minua, mutta tottahan se on. Verenpaine ei anna juuri oireita, ja voi yllättää ihmisen äkkiarvaamatta, Mutta tappava se on ainoastaan hoitamattomana.

Muistatteko viime kesänä radiojuontaja Ile Jokisen saaman aivoverenvuodon? Jostain lehtijuorusta luin, että suurin syy olisi ollut hoitamaton verenpaine. Niin tuli tieto miehelle ihan puskista ja aika dramaattisesti. Sairautta ei oltu hoidettu, koska sitä ei oltu todettu.


Aivoverenvuoto on vakava tila, infarktista puhumattakaan ja nämä lienevät ne kaksi pahinta seuraamusta korkeasta verenpaineesta.

Itse sairastuin verenpainetautiin vuonna 1999 ollessani 35-vuotias. Kummasti tuon taudin puhkeaminen liittyi elämäni vakavimpaan kriisiin, avioeroon. En ikinä unohda, kun ensimmäiset arvot mitattiin työterveydessä yläpaine 212, alapaine 118.

Nyt olen ollut 15 vuotta lääkityksellä ja arvot ovat lääkityksen ansiosta olleet ihan kohdillaan koko ajan. Tähän syksyyn asti. Tässä postauksessa olikin tarkoitukseni tuoda julki konsteja, joita olen ottanut käyttöön, jotta saisin niskaotteen tästä pirullisesta taudista.

2012 lopetin tupakoinnin, joka on isoin asia, mitä voin itse tehdä taudin lievittämiseksi. Mutta sen seurauksena olen lihonut 15 kg. Ojasta allikkoon? Ei missään tapauksessa, lääkärini nimittäin sanoi, että lievä ylipaino on paljon pienempi riski kuin tupakointi. Koitan liikkua joka päivä. Itse liikunta alentaa verenpainetta ja lisäksi voisi painokin laskea.

Suola on myrkkyä ihmiselle ja etenkin verenpainepotilaalle, mutta sitä käytän todella vähän. Sitten on vielä murheet ja paineet, jotka kohottavat painetta. Mun on vaikea olla stressaamatta tai huolehtimatta - välittämättä! Mutta ehkä pystyisin oppimaan ja luottamaan, että elämä menee omalla painollaan vääjäämättä.

Mutta kannattaa käydä säännöllisesti terveystarkastuksessa, jotta mahdollinen verenpaineen nousu huomataan ajoissa. Etenkin, jos suvussa on tätä sairautta.



Ja loppuun elämän pieniä iloja, löytö kirpputori Markiisittaresta eilen:

Kökötysjakkara uunin eteen!
Tällaista olen kaivannut jo pitkään!
Voi istua ja paistaa makkaraa. Tai vain katsella tulta <3

Kampoihin syksylle

Onneksi on vielä sula maa ja värikäs ruska. Talven ensimmäinen vaihe, pimeys ja vaihtelu loskan ja pakkaskelin välillä, kuitenkin väijyy jo ihan nurkan takana. Olen jo vuosia sitten tiedostanut, että poden jonkinasteista kaamosmasennusta. Nyt olenkin oikein miettinyt, miten laittaisi kampoihin sille.

Ensimmäinen askel oli ilmoittautuminen paritanssikursseille. Siellä opettelemme puolison kanssa vakiotansseja viikottain, Haaveeni olisi alkaa harrastaa lavatansseja ensi kesänä esim. Haikan lavalla omalla kylällä, eikä kaukana ole Rönni Eräjärvellä tai Tanssikrouvi Häijäässä. Niin, ja Nurmen lava Lempäälässä!! Paritanssi on hyvä harrastus ja käy todellakin kuntoilusta. Lienee yksi parhaista harrastuksista, joita pariskunta voi tehdä yhdessä. Voi, kun nuorisokin innostuisi opettelemaan paritansseja :)

Sitten, monen vuoden pohtimisen jälkeen, palasin kirkkokuoroon. Kolmannen kerran. Ensimmäisen kerran liityin kyseiseen kuoroon ollessani 16 v ja harjoituksiin kuljin isän ja äidin kanssa. Harjoitukset pidettiin tuolloin Pirkkalan vanhassa kirkossa. Sitten tuli kai kiireitä elämään. Palasin kuoroon joskus 90-luvun puolivälissä ja silloin viihdyin muutaman vuoden. Tuona aikana Pirkkalaan rakennettiin uusi kirkko, joka täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Mutta siitä lisää ja kunnon kuvat myöhemmin. Tämä kuva on otettu kännykän kameralla ensimmäisten harjoitusten iltana. Istuin pysäköintipaikalla ja voi, kun minua jännitti mennä!

Olen hankkinut kaksi harrastusta! Minä, jolla ei ole vuosiin ollut yhtäkään kunnollista sellaista. 

Reissut piristävät myös, oltiin viikko sitten tyttöjen reissulla laivalla. Ihana irtiotto, kiireetöntä jutustelua, hyvää ruokaa ja musiikkia. Rentoutumista. Ja tietenkin hiukan ostoksia. Kiitos Meikku ja Minna <3

Lisäksi olen haalinut kulttuurielämyksiä syksyn pimeneviä iltoja piristämään. Tuntuu mukavalta, kun on jotakin, mitä odottaa. Ensimmäinen etappi on n. kuukauden päästä Tampereen Työväenteatterissa musikaali Evita. Seuraavana iik, niin ihana Semmarit. Sitten tuleekin itsenäisyyspäivän konsertti ja vallan ihastuttava Santtu Matias Rouvali. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähimpänä on Vesku Loirin "Tulkoon joulu" Tamperetalossa. Voi, miten kaikkia näitä odotankaan!

Annan todellakin palttua kaamokselle, vai mitä!

Ja hei, peikon kukat on kauniimmat kuin koko kesänä, Kiitos erään ihanan Lauran :)

Pieni lasikarhu

Esittelyvuorossa on 15. karhuni. Tämän bongasin huutonetistä ja se muutti meidän kotiimme Vantaalta.

Näin sen huomaa, kuinka paljon kivempi on löytää karhu itse jotakin matkoiltaan, Karhulla on silloin heti oma tarinansa. Puhumattakaan siitä, kuinka hienoa on saada karhu joltakin läheiseltä. 

Eli eipä tästä otsosta sen enempää kerrottavaa :)

Koti

Kävin Pirkkalan vanhan kirkon hautausmaalla viime pyhänä ja sain muutaman kauniin kuvan. Kirkon ympäristöä on siistitty ja tehty upeita istutuksia. Vanhoja puita kaadettu ja saatu alueesta valoisampi.

Viihdyttiin siellä Minnan kanssa, puoli tuntia venähti tunniksi. Näimme ihmiskohtaloita ja tuttuja nimiä, vanhoja ja nuoria. Teki sydämelle hyvää, vaikkakin hiukan kipeää.

Kaunis paikka, suosittelen poikkeamaan vaikka ihan muuten vain.

Kirkko on valmistunut ja vihitty käyttöön 1921

Tämä penkki kutsuu istumaan - levähtämään hetkeksi

Pirkkalan uusi kirkko täyttää tänä vuonna 20 vuotta, sielläkin on monia tärkeitä hetkiä vietetty. On siunattu lapsia koulutielle ja oltu todistamassa jokaisen ripillepääsyä. Mutta minun kotikirkkoni on ja tulee aina olemaan Pirkkalan vanha kirkko. Muistot sieltä ovat niin nuoresta alkaen...

Olen päässyt täällä ripille ja minut on vihitty avioliittoon. Kaikki neljä lastani on kastettu täällä. Äitini ja isoveljeni on siunattu viimeiselle matkalleen...tässä kirkossa on itketty ja naurettu, Ja laulettu.

Rakas paikka.