Hiljainen tappaja

Kohonnutta verenpainetta kutsuttiin eräässä netistä löytämässäni artikkelissa hiljaiseksi tappajaksi. Ensin kuvaus kauhistutti minua, mutta tottahan se on. Verenpaine ei anna juuri oireita, ja voi yllättää ihmisen äkkiarvaamatta, Mutta tappava se on ainoastaan hoitamattomana.

Muistatteko viime kesänä radiojuontaja Ile Jokisen saaman aivoverenvuodon? Jostain lehtijuorusta luin, että suurin syy olisi ollut hoitamaton verenpaine. Niin tuli tieto miehelle ihan puskista ja aika dramaattisesti. Sairautta ei oltu hoidettu, koska sitä ei oltu todettu.


Aivoverenvuoto on vakava tila, infarktista puhumattakaan ja nämä lienevät ne kaksi pahinta seuraamusta korkeasta verenpaineesta.

Itse sairastuin verenpainetautiin vuonna 1999 ollessani 35-vuotias. Kummasti tuon taudin puhkeaminen liittyi elämäni vakavimpaan kriisiin, avioeroon. En ikinä unohda, kun ensimmäiset arvot mitattiin työterveydessä yläpaine 212, alapaine 118.

Nyt olen ollut 15 vuotta lääkityksellä ja arvot ovat lääkityksen ansiosta olleet ihan kohdillaan koko ajan. Tähän syksyyn asti. Tässä postauksessa olikin tarkoitukseni tuoda julki konsteja, joita olen ottanut käyttöön, jotta saisin niskaotteen tästä pirullisesta taudista.

2012 lopetin tupakoinnin, joka on isoin asia, mitä voin itse tehdä taudin lievittämiseksi. Mutta sen seurauksena olen lihonut 15 kg. Ojasta allikkoon? Ei missään tapauksessa, lääkärini nimittäin sanoi, että lievä ylipaino on paljon pienempi riski kuin tupakointi. Koitan liikkua joka päivä. Itse liikunta alentaa verenpainetta ja lisäksi voisi painokin laskea.

Suola on myrkkyä ihmiselle ja etenkin verenpainepotilaalle, mutta sitä käytän todella vähän. Sitten on vielä murheet ja paineet, jotka kohottavat painetta. Mun on vaikea olla stressaamatta tai huolehtimatta - välittämättä! Mutta ehkä pystyisin oppimaan ja luottamaan, että elämä menee omalla painollaan vääjäämättä.

Mutta kannattaa käydä säännöllisesti terveystarkastuksessa, jotta mahdollinen verenpaineen nousu huomataan ajoissa. Etenkin, jos suvussa on tätä sairautta.



Ja loppuun elämän pieniä iloja, löytö kirpputori Markiisittaresta eilen:

Kökötysjakkara uunin eteen!
Tällaista olen kaivannut jo pitkään!
Voi istua ja paistaa makkaraa. Tai vain katsella tulta <3