23. lokakuuta 2014

Sinä ja minä



Tänään on tullut taas koettua tunteiden kirjo. Olen herännyt väsyneenä hotellista Vaasassa, vieraassa sängyssä huonosti nukutun yön jälkeen. Olen istunut palaverissa yrittäen olla skarppi, vaikka päätäni särki

Olen iloinnut kun taksi toi mut juna-asemalta kotipihaan. Sydän täynnä hellyyttä ulkoiluttanut koiravanhuksemme. Retkottanut kahvikupin kanssa kotisohvalla onnellisena.

Sitten ärsyynnyin kotitöistä, kiukuttelin ja ylireagoin, Kehitin jopa ylimitoitetun draaman verenpainearvojeni kanssa. Ihan nolottaa nyt. Mutta ei tässä vielä kaikki, sulkeuduin itsesäälissä soimaamaan itseäni makuuhuoneeseen ja samalla itkemään viime viikkojen itkemättömät itkut.

Sitten tulit sinä ja taputit. Kävit sängylle viereen ja puhelit pehmoisella äänelläsi... pian tuli parempi olo ja kohta yhdessä jo kotia siivottiin sulassa sovussa.

Kiitos Timo <3

Lempikuvani.
Otettu Onkilahden Metallin aikoina reilu kymmenen vuotta sitten.









4 kommenttia:

  1. Aivan ihana teksti! Itku tuli.. Ihana timo <3 ja aivan ihana eka kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Meikku <3 joskus tulee kirkkaitakin hetkiä keskellä sumuisinta arkea. Hetkiä, jolloin tajuaa jotakin tärkeää :)

      Poista
  2. Tuli tosi hyvä olo lukiessa tämä postaus ja kommetti. Olin vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit <3 ja onnistuuhan se tänne kommentointikin näköjään. Viimein :)

      Poista