Tämän kirjan saivat Markus, Meri ja Minna joululahjaksi serkuiltaan Jussilta, Elinalta ja Kaisalta vuonna 1994. Tätä tuli luettua jouluisin eli oli hyvin pitkään yksi jouluperinteemme, vielä Masinkin kanssa.
Kirja kertoo vanhasta papparaisesta nimeltä Pesonen ja hänen kissastaan Viirusta. Eräästä joulusta, jona koko joulu oli vaarassa mennä pilalle yhden epäonnisen kuusenhakojen hakureissun jälkeen. Ja siitä ihmeestä, jonka joulu lähtitienoon ihmisissä saa aikaan. Heidän lähimmäisenrakkautensa ansiosta joulusta tulikin Viirun ja Pesosen kenties ikimuistoisin .
Mutta ensin jokunen kuva kotoa, kun on kaksi yötä jouluun ja yksi työpäivä jäljellä.
Tänä vuonna pystymallinen talo, ja suklaana Fazerin sininen. Eikä jamaikalaisia, Minna ;) |
Sitten se kirja, Viiru ja Pesonen saavat jouluvieraita. Olkaa hyvä!
Kuvan kaltaisia tunnelmia kaikille lukijoille. Olkoon joulussanne lämpöä, turvallisuutta ja rakkautta. |
Voi, mä muistan ton kirja. Äiti luki sitä aina Kaisalle ja itsekin joskus kuuntelin sivusta kyseistä kirjaa. Se on niin ihana. Äiti luki muutenkin just noita pesos kirjoja Kaisalle, samoin Kettusen perhe kirjoja. Muistan kun ne nauro niitä lukiessaan. Kaisalla loisti ihna kitalaki kun sitä niin nauratti. Me taas taidettiin nauraa vielä enemmän Kaisan ihanan puhtaalle ilolle... Voi kun tuli ikävä niitä aikoja. Kiitos Tuula kun muistutit minua kauniista muistoista ja ihanaa että kirja on ollut noinkin mieluisa. ♥
VastaaPoistaToivoinkin, että joku jakaisi muistoni tuohon kirjaan liittyen. Kiitos kommentistasi Elina ♥
PoistaKaunis muisto ja ihana kirja <3 Meilläkin Viiru ja Pesonen ovat osa joulua. Katsomme joulutarinaa joka vuosi ja teatterissakin on käyty sitä tunnelmoimassa. Onpa teillä makoisan näköinen piparitalo! Ihana idea, täytyypä kokeilla :)
VastaaPoistaMiten en ole joulutarinaa ikinä nähnyt? Tai toisaalta uskon, että ei ikimaailmassa pysty samaan kuin kirja. Samoin kävi, kun joskus kävimme katsomassa Lumiukon. Olihan se ihan kiva, mutta se alkuperäinen esitysmuoto on yleensä paras :)
Poista