Talvi tekee tuloaan. Viimeinkin.

Viime viikko toi kaivattua valkoisuutta maisemiin. Johan tuo syksyinen synkkyys riittikin. Pakkasen puolella ollaan myös, joten elän toivossa, että lumi on pysyvää. Maanantaina isäni oli sydämen varjoainekuvauksessa ja pallolaajennuksen sijaan hänelle tehdäänkin ohitusleikkaus. Sitä uutista en pitänyt hyvänä. Sydänleikkauksessa on aina riskinsä, etenkin kun potilas on 86 vuotias. Mutta jätän isäni Jumalan haltuun, toivon hänelle voimia leikkausta edeltäväksi ajaksi ja jännitetään sitten operaatiota vasta kun on sen aika.

Ja sitten välähdyksiä viime päiviltä:

Ullan intressi

Minnan tuliainen Kreikasta.

Sain viimein korkata tämän ja ottaa käyttöön, kun edellinen tuoksu loppui.
On ihan kreikkalainen tuote alkuperältään ja erittäin hyvän tuoksuinen.
Ja muistaakseni jotenkin ekologisesti valmistettu tuote, Vai muistankohan väärin...

Ja sitten tosiaan tuli sitä kauan kaivattua lunta!
Masi talviharrastuksensa parissa,

Ensimmäisenä adventtisunnuntaina hain isän meille syömään.
Tein lihapullia äidin reseptillä, samoin ruskeaa kastiketta siten, kuin äitikin sitä teki. 

Ruuan jälkeen tutkittiin isän sepelvaltimot, joiden tukokset ovat kirurgin toimesta kuvaan merkitty.
Tukoksia on viisi ja juuri siksi ei voida tehdä pallolaajennusta, joka olisi pieni operaatio ohitusleikkaukseen verrattuna.

Sitten lähdettiin Anian kyläkoululle, kyläyhdistyksen järjestämiin joulumyyjäisiin, kahville.
Tavoitteenani oli, että isä näkisi vanhoja naapureitaan. Hehän asuivat äidin kanssa täällä noin 13 vuotta.

ja näkyihän niitä. Leena kuvassa ja takana kyläseppä, jonka kanssa isä myös pitkään "praatasi".

Mukaan myyjäisistä tarttui sinappi joulupöytään

ja taatelikakku.