...elämä ottaa.

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,

niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin mukavaa aikaa.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä -
älä anna turhaan sydämesi itkeä.

"Tsipa"

Lumine's Debora

29.7.2000 - 26.1.2015

Tähän Laitsun kotiin toin sinut syksyisenä iltana ja asetuit asumaan. 

Et pelkästään kotiimme, vaan meidän sydämiimme. 

Yli neljätoista vuotta olit kaikissa perheemme elämänkäänteissä mukana

 ja ilolla otit uudet perheenjäsenet vastaan ja valloitit heidänkin sydämensä.

Sait kokea äitiyden ja synnytit viisi ihanaa pentua.

Voi mitä iloa silloinkin toit meidän elämäämme pentuinesi.

Mutta nyt on sinun polkusi kuljettu Laitsun pihamaalla,

jalkapallopelit pelattu.

Muistoissani kuitenkin liikut täällä yhä ja aina.

En unohda sua koskaan, en koskaan.

<3