6. päivä

Päivä, jonka joka hetkeä minulla väritti haikeus. Ja se tunne kasvoi, mitä pidemmäs päivä kului. Aamulla pitäisi sanoa Minnalle taas hyvästit.

Minnalla oli työpäivä, hän oli lastenohjaajana jokiristeilyllä, jolle lisäkseni osallistuivat Sanna ja Masi. Muu miesväki valitsi kalastusretken. Lähdimme hienolla paatilla seilaamaan Manavgat-jokea pitkin, kunnes saavuimme välimerelle. Ja sitten kuvia retkestämme.

Kilpikonnaiset ( tai -miehet) olivat kiivenneet lepäämään oksalle

Merirosvomeininkiä lasten kanssa

Aallonmurtaja, näillä main yhdistyi joki mereen

....hypätäänkö?

Poikien tyylillä

ja tyttöjen :)

Lämpötilahan oli koko ajan about 37 astetta, yöllä viileni 25 asteeseen. Tässä halusin näkyvän, kuinka jäätelöt höyryävät lämpötilaerosta johtuen. Näetkö?

Ja tähän se nukahti kroppa rasvattuna, jalkoja lukuunottamatta. Ja nehän sitten paloi :(

Ja Minnalla oli koko ajan kovasti pikkuseuralaisia

No tämä rukoushuone on vauraalla alueella, kun on peräti neljä minareettia.

Viimeinen ilta. Päädyttiin sinne, missä oli ollut paras ruoka. Aphrodite.

Illalla väki meni nukkumaan klo 23 tienoilla. Mutta minä ja Minna juteltiin pitkään. Siitä oli apua, mutta ei se estänyt sydäntäni särkymästä, kun saattelin Minnan aamulla taksiin ja takaisin työhönsä ja elämäänsa Turkissa.

Elämä jatkuu kuitenkin, muutama päivä kotona ja ikävä alkoi helpottaa, Minna pärjää kyllä, sen tiedän. Ja me täällä pärjätään myös. Nyt vaan odottelen, koska taas tavataan ja muista, että oot ajatuksissani joka päivä Minnaseni <3 Kiitos hienoista hetkistä siellä kanssasi.