Sinivalkoinen päivä ja Masin ulkoaktiiviteettia

Oli pidennetty viikonloppu JES!! Itsenäisyyspäivä tuli vietettyä perinteisesti kotosalla, tällä kertaa Tamperetalon juhlia seuraten. Päivällä käytiin katsomassa Leijonasydän, joka oli tosi hyvä. Suosittelen. Leffasta lähdettiin sopivaan aikaan, koska oli alkamassa ilotulitukset alarannassa. Nekin sitten tuli ihasteltua, tosin Hatanpäältä käsin. Olivat kerrassaan upeat!

Kynttilät sytytettiin heti aamusta

Niillä se sinivalkoinenkin tunnelma luodaan, kiitos ihana suomalainen Iittala.

Tässä on jo "talonjuhlatkin" katsottu ja jutellaan henkeviä.
Lähinnä taidetaan ihmetellä Kiekkovieraitten tyhmyyksiä.
Ja syödään Fazerin sinivalkoisia.

 Jollain on virtaa - jollain ei

Tuli keskiyöllä tuollainenkin tehtyä by Timo. Se on yölasta.

Merillä todettiin kantapääkalvon tulehdus ja suositeltiin öisin pidettäväksi yölastaa kuvan tavoin.
Yölasta maksaa 30-100 € mallista riippuen, tämän hinnaksi tuli alle 5 €.
Jos joku ihmettelee, mikä on tuo puinen perusosa, se on hyllynkannake.
Homma kiedotaan ideaalisiteellä jalkaan yöksi.

Ja sit raikkaaseen ilmaan lauantaina.
Katos kun Masi laittaa lumen pöllyämään!

Tsipan ankea aamu

Ei ole aina koirallakaan helppoa. Tsipan päivän kohokohta on joka-aamuinen Yrjölänpuuro. Aamuisin, välillä hyvinkin kankeasti liikkuva koiravanhuksemme, kirmaa nuoren penikan lailla, kun odottaa ulkoilutuksen jälkeen aamupuuroaan. Tänä aamuna kaikki oli toisin. Ei muruakaan sille annettu. Syynä tuleva lääkärissä käynti ja siellä otettavat verikokeet.

Parin aamupäivän ulkonakäynnin päälle koiraparka teki sitkeästi samaa tsembaloaan keittiössä, että joko nyt sitä puuroa saa!!! Sydäntäsärkevää katseltavaa...

Kaikki Tsipan hiukankin läheisemmin tuntevat, tietävät, että sen hengitys HAISEE. Koitimme tässä pitkän ajan puitteissa hampaitten pesua ja lopuksi Dentisept-kuuria. Mutta ei vaiva helpottanut. Siispä lekuriin käy matka ja aamupäivä koetteli kovin vanhaa rouvaamme, kuten seuraavasta kuvasta näkyy.

Tsipa on jo luovuttanut, ruokaa ei anneta. Ulla siinä henkisenä tukena - kuuntelijana.

Tsipan eväät. Täytyyhän sen heti saada jotakin, kun verikokeet on otettu.
Timo teki siis sille herkullisen kinkkuleivän, yllätykseksi, hipihiljaa keittiössä

Ja siinä muut tarvittavat remelit.

Lääkärissä Nappe hiukan stressasi, kun lääkäri katseli perimmäisiä poskihampaita. Ja yhdessä kohtaa jopa  purra napautti. Sattui vaan olemaan oman isännän peukalo siinä välissä. Ja kyllähän te tiedätte Timon peukalon, eihän se ollu Tsipan tirrihampaista moksiskaan.

Tsipalla on myös alkanut kaihi tulemaan silmiin. Ja tällaiset asiat tapahtuu lähes väistämättä vanhoilla koirilla, kuulohan Tsipalla on jo mennyt aika huonoksi myös.

Siinä ollaan jo yllätyseväittensä kimpussa. Mahtoi maistua hyvältä!

Verikoe siis otettiin ja lääkäri sanoi leikkisästi, laitetaan sulle tälläinen side, niin muutkin näkee, että on jotain tehty.
Huomenna saadaan kuulla tulokset, lähinnä poissuljetaan riskitekijöitä nukuttamisen suhteen.
Ja myös se, ettei ole mistään muusta kyse kuin ientulehduksesta.

Koira oli muuten timmissä kunnossa, laihtunut viime käynnistä yhden kilon.
Painoi siis 9,9 kg.

Talvi tekee tuloaan. Viimeinkin.

Viime viikko toi kaivattua valkoisuutta maisemiin. Johan tuo syksyinen synkkyys riittikin. Pakkasen puolella ollaan myös, joten elän toivossa, että lumi on pysyvää. Maanantaina isäni oli sydämen varjoainekuvauksessa ja pallolaajennuksen sijaan hänelle tehdäänkin ohitusleikkaus. Sitä uutista en pitänyt hyvänä. Sydänleikkauksessa on aina riskinsä, etenkin kun potilas on 86 vuotias. Mutta jätän isäni Jumalan haltuun, toivon hänelle voimia leikkausta edeltäväksi ajaksi ja jännitetään sitten operaatiota vasta kun on sen aika.

Ja sitten välähdyksiä viime päiviltä:

Ullan intressi

Minnan tuliainen Kreikasta.

Sain viimein korkata tämän ja ottaa käyttöön, kun edellinen tuoksu loppui.
On ihan kreikkalainen tuote alkuperältään ja erittäin hyvän tuoksuinen.
Ja muistaakseni jotenkin ekologisesti valmistettu tuote, Vai muistankohan väärin...

Ja sitten tosiaan tuli sitä kauan kaivattua lunta!
Masi talviharrastuksensa parissa,

Ensimmäisenä adventtisunnuntaina hain isän meille syömään.
Tein lihapullia äidin reseptillä, samoin ruskeaa kastiketta siten, kuin äitikin sitä teki. 

Ruuan jälkeen tutkittiin isän sepelvaltimot, joiden tukokset ovat kirurgin toimesta kuvaan merkitty.
Tukoksia on viisi ja juuri siksi ei voida tehdä pallolaajennusta, joka olisi pieni operaatio ohitusleikkaukseen verrattuna.

Sitten lähdettiin Anian kyläkoululle, kyläyhdistyksen järjestämiin joulumyyjäisiin, kahville.
Tavoitteenani oli, että isä näkisi vanhoja naapureitaan. Hehän asuivat äidin kanssa täällä noin 13 vuotta.

ja näkyihän niitä. Leena kuvassa ja takana kyläseppä, jonka kanssa isä myös pitkään "praatasi".

Mukaan myyjäisistä tarttui sinappi joulupöytään

ja taatelikakku.

Spice up your glögi

Ei mikään huvireissu vaan työn merkeissä matka kävi Pirkanmaalta Espooseen. Mutta pääsinpä illalla maistamaan glögiä Scandic Marskiin Helsinkiin.

Näkymää kadulle. Aika hiljaista on kellon ollessa about 20:00.
Tosin satoi vettä. 

Siinä Marskin hurjan hyvä glögi.
Omassani mausteena kaikki mahdollinen :)

Sitten siirryttiin illalliselle Ravintola Manhattaniin. Alkuruokani.

Talon maistuva viini

Syön aina joko kalaa tai kanaa., nyt jälkimmäistä.
Tuo punainen oli niin tulista chilipyrettä, että en
saanut sitä syödyksi lainkaan.

Mikä puuttuu kuvasta?
LUMI !!!!!

Reima-myrsky ja isäinpäivä

Tiistai oli uimahallipäivä ja iltaan toi lisäväriä Reima-myrsky. Laitsussa elettiin kynttilänvalossa nelisen tuntia, eli n. 18-22:00 välinen aika. Sähkökatkoksessa on hyvät ja huonot puolensa.

Huumoria:
Timo seuraa sähkönjakelutilannetta netistä. Huom. otsalamppu.
Toi lakki on varmaan tärkeä, hih!

Käytännön hankaluuksia:
Masi tuli nälkäisenä kotiin. Lämmitä jääkaapista ruokaa...ai niin mikro ei toimi.
Ota leipää. Eikö ole, no, pakastimessa on ruisleipää. Ai niin, ei voi sulattaa mikrossa.
No selvittiin siitäkin, onneksi on leivinuuni.
Masi työnsi jäiset ruisleivät makkaratikkuun ja sulatteli ne leivinuunin hiilloksessa! Tässä enshätään riisikakkua!

Silmäniloa:
Ne sähkökatkoksen hyvät puolet - koti on kaunis!
Ja tulee juteltua ja oltua enemmän yhdessä.

ja saa olla laiska.
Mun piti silittää, mutta ei tarvinnut sitäkään tehdä!

Torstaina käytiin isän luona 

 ja sunnuntaina vietettiin isäinpäivää Laitsussa:

Vilho, tärkeä vieras.
Oli oppinut ryömimään sitten viime näkemän. Aika vauhdilla menikin!

Rakkautta on
halata rusinaksi!

Vainajien muistopäivä

eli pyhäinpäivä, "vanha kansa" sanoo pyhäinmiestenpäivä. Oman kunnan hautausmaalle olen joutunut jo saattamaan monia.. Kolme heistä ovat olleet erityisen rakkaita ja tärkeitä ihmisiä elämässäni ja haluan muistella heitä nyt. Ensin kävin viemässä kynttilät.

Ensimmäisen kynttilän vein isoveljeni Jukan haudalle. Hänestä on useampi kuva, koska koen, että hänen elämänsä jäi kovin kesken. Jukka lähti 44 vuotiaana vuonna 2003.

Isoveljeni Jukka, intiaani Häijään pusikoissa jousi kädessä.
Kova kalamies ja kiltti isoveli, joka otti mukaan kalaan ja muihinkin seikkailuihin
esim. kaatopaikalle penkomaan Vammalantien varteen.

Jukka joillain festareilla vuonna 1975 eli 16 vuotiaana. Ihana luonnonkihara tukka :)

18 vuotias ammattikoululainen autonasentajalinjalla vuonna 1977.

Lammikujan pihassa 1997. Jukka sanoi joskus, että oli hänen elämänsä paras kesä,
kun asui meidän pikkumökissä Lammikujalla ja auttoi talomme rakentamisessa.
Se olikin hyvä kesä <3

Seuraavan kynttilän vein äitini haudalle. Suurin menetykseni tässä elämässä tähän mennessä. Äitikin lähti ihan liian aikaisin, aina välillä kaipaan häntä niin kovasti! Hänestä jouduin luopumaan elokuussa 2000, äidin ollessa pari kuukautta vaille 68 vuotias.

Voisiko ihanampaa mummua olla?! Laitsussa odottamassa, että lapsia ja lastenlapsia tulee kylään.
Äidistä löytyi paljon kuvia, mutta tämä yksi riittää. Kaikki näkyy tässä.
Äiti oli myös väsymäton esirukoilija.

Viimeiseksi astelin Veikon haudalle. Hänetkin otettiin mielestäni liian varhain pois, 57 vuotiaana ja vuonna 1993.

En yleensä käytä tätä sanaa. Mutta kun mietin, millainen mies Veikko oli, tulee mieleen ensimmäisenä jalo.
Hän oli niin hyvä ja huolehtivainen, aina rauhaa rakastava ja kaikille hyvää haluava.
Paras miehen malli, mitä tiedän. Veikko oli appiukkoni.

Erittäin kaunis tuo tuikkukynttilöistä koottu risti. 

Esirukouksia.

Siunaa Taivaan Isä rakkaitani, varjele äkkikuolemilta ja anna armossasi terveyttä.

Elämä on lahja, avaa silmämme arvostamaan sitä.

Vaihteeks Pirkkalan lentokentällä

Nyt on sitten siitäkin hetkestä selvitty ja yön yli huonosti nukuttu. Silmäluomet on silkkipaperia, mutta olisiko uuden silmänympärysseerumini ansiota, että silmäpusseja ei ole kuten yleensä. Pyrin välttämään iltaisin itkemistä - etenkin arkena, kun seuraava päivä on työpäivä. Mutta joo, tuote on Lumenen Vitamin C/Anti-puffiness Roll-on seerumi.

Niin ja itkujen aihe oli Minnan loman loppuminen, oli kotona upean pitkän aikaa, kolme viikkoa ja kaksi päivää. Ehkä just siks, oli niin vaikea päästää häntä lähtemään. Ajatuksen tasolla siis, ei mitään draamaa lentokentällä, takin liepeessä roikkumista tai muuta vastaavaa. Kyyneleet virtasivat lupaa kysymättä ja tuntui, että sydän pakahtuu rinnassa. Se on muuten toisaalta ihana tunne - sydän tuntee niin voimakkaasti, että tuntuu ettei se mahdu rintaan. Ihanaa, että saa tuntea niin suuria tunteita, että on ihmisiä joita rakastaa ja jotka rakastavat.

Nyt jokunen kuva, ovat muuten viimeiset Lumialla otetut. Saatiin järkkäri VIIMEIN huollosta ja alan taas kuvaamaan sillä. Eipä se ollut huollossa kuin 8 viikkoa, joista kolme ensimmäistä oli ok ja ymmärrettävää. Mutta loppu aika meni siinä, kun Gigantin käyttämä huoltoliike rikkoi kameran sen huollossa ollessa ja Gigantin asiakaspalvelu sössi loput. Eikä mitään hyvitystä, joten en ole enää Gigantin asiakas.

Pakkaamista keskiviikkona, pussukat levällään. Joo, hetken oli se tieto, että Minnan lento lähtee torstai-aamua klo 7 aikaan Helsinki-Vantaalta. Tieto tuli alle vuorokauden varoitusajalla ja Minna flunssassa. Mut sit onneks lento saatiin siirrettyä perjantai-illalle ja Pirkkalaan. Aivan upee juttu!

Ihanaa kiinalaista ruokaa torstaina

Pirkkalan 2-terminaali, unelias meininki. Mutta meidän porukka kyllä toi sinne hetkeksi eloa ja ääntä :D

mysteeriviikuna tai vastaava

Joo osataan kyllä pitää haikeus loitolla - kunnes tuli se hetki, jona tajusi, että näkee rakkaan ihmisensä seuraavan kerran vasta huhti-toukokuussa. 

Halatessa ei olisi halunnut päästää irti........