Siinä meni se viikko

Nyt kun toi kesäloma on "purettu", voi taas alkaa elää tätä elämää enemmän nykyhetkessä. Ja mitäs tässä viimeisen viikon aikana on tullut puuhailtua?

Kuvista voi päätellä ainakin, että viikonloppuisin elän, arjet menee hiukan "vajaalla", kun ei mistään arkihommista ole edes kuvia. Tää on kyllä vamma asenteessa, haluan oppia arvostamaan jokaista päivää, arkeakin. Tässä on mulla parannuksen paikka.

Leiri Sfc Lukkuhaka, Isokyrössä noin viikko sitten. Oltiin kaksi yötä täällä.
Ekana iltana oltiin alueen omassa karaokessa ja olihan mahtava meininki ja komea pytinki.
Seuraavana päivänä lähdettiin Erikan ja Jannen häihin Vaasaan, Palosaaren kirkkoon
ja sieltä hääjuhlaan Merikaartoon. Kotiuduttiin vasta puolen yön jälkeen.
Tsipan kävin hakemassa sieltä kesken illan mukaan hääjuhliin.

Kesälomareissustamme hengissä selvinnyt pihakukka!

Viimeisen kesän tämä näkymä.
Systeemi joudutaan siirtämään muualle kun kaivinkone saapuu tontille lähiviikkoina.
Pääsemme täällä susirajan takana kunnan viemäriverkkoon.

Tämä kaunokainen oli meillä hoidossa viime viikonlopun.

Saunominen on ihanaa ja vilvoittelu, tuossakin turistiin lauantaiehtoona vaikka kuinka kauan.

...Ullan kanssa.

Tässä on muuten paras ruoka ikinä! Kaalipata broilerista!
Jos vanhat merkit paikkansa pitää, syön tätä niin paljon, että kyllästyn pian.
Tein padan torstaina ja olen syönyt sitä nyt neljänä päivänä peräkanaa, kylläkin vain yhdellä aterialla.

Miten voi lapsuuden inhokista, kaalista, tulla aikuisena näin lempiruoka.
Pienenä inhosin kaalilaatikkoa, kaalikeittoa ja kaalikääryleitä!

Tsipan hoitohetki

Tsipa nauttii, voisi luulla. Oikeasti sillä on jotain hampaankolossa.
Se nimittäin ei pidä tästä hommasta yhtään, ja yrittää välillä puraista harjaakin.

Kaunis!

Olinhan mä aikaansaapa, kun siivouspäivänä (torstai) töitten jälkeen leivoin omenapiirakan.
Valkosuklaatuorejuustokakun tein lauantaina. Molemmat tooosi hyviä!

Hajuherne - ihana ja haikeutta herättävä tuoksu.
Edesmenneen äitini lempikukka.
<3   <3   <3