Miten Vilho olikaan muuttunut. Sanoisko niin, että tunsin nyt ekan kerran ihan oikeasti kommunikoivani hänen kanssaan. Katsottiin silmiin, hän hiukan ihmetellen katseli minua ja kun oikein iloisesti hihkuin, sain ihanan hampaattoman hymyn. Voi, miten ihana pieni mies ja Sanna säteili onnellisena.
Ihan kuin olis aurinko hetken paistanut mun ikkunattomaan työhuoneeseeni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti