Maailman toisella puolen

Olimme Päivölän kansanopiston iltajuhlassa talvella 2012. Alkuun oli kierrelty myyjäispöytien ympärillä ja kassissa oli kuivakakku. Arpajaisvoitoista kassi täyttyi vielä lisää. Saatiin nauttia upeasta musikaalista, jonka matkaoppaaksi opiskelevat olivat tehneet. Voi mitä heittäytymistä ja upeita laulusuorituksia!

Illan huipensi illallinen, jonka oppilaat olivat valmistaneet ja he sen meille myös tarjoilivat. Illan viimeinen ohjelmanumero oli Haloo Helsingin biisi Maailman toisella puolen. En ollut ennen tuota hetkeä tämän paljon radiossa soineen kappaleen sanoihin keskittynyt. Nyt kun nuoret ihmiset, oma tyttäreni siinä joukossa, lauloivat laulun meille perheillensä, iski tajuntaan ensimmäisen kerran - kohta mun 19 vuotias tyttäreni tosiaankin lähtee. 

Silloin itkin ensimmäiset itkut ikävästä, vaikka lähtöön oli vielä viikkoja. Enkä tuota biisiä ole sen jälkeen pystynyt kuivin silmin kuuntelemaan. 

Kyllä pala sydäntä poti ikävää koko tämän kaksi vuotta ja vaikeimpia oli hetket, joina Minnalla oli vastoinkäymisiä eikä voinut olla fyysisesti läsnä. 

No mutta, äidin sydän on nyt onnesta mykkyrällä, sain katsella tätä näkyä viime keskiviikkona ja Minna palasi silloin kotiin pysyvästi. Ainakin näillä näkymin :) Katsokaa nyt mikä ihana näky!

Ja todellakin maailman toiselta puolen saapui kotiin. Hänen viimeinen kohteensa matkaoppaana oli Meksiko.

Ensimmäinen ruoka kotona, kinkkupasta ja tätä kuvaa edelsi:
Isoimpien lasien haku kaapista, olisko noi 4 dl. Molemmat täyteen, toinen rasvatonta maitoa,
toinen omenamehua. Kun kumpaakin piti saada, kunnon maitoa ja kunnon mehua!