Mutta-mutta, kastike oli ihanaa! Manteli oli rouhittuna seassa, sellaisina pienen pieninä paloina, jotka sai pureskella, mutta toisaalta ne olisi voinut niellä sellaisenaan. Aivan ihana maku ja nuo mantelit tekivät siihen kivan säväyksen. Oi joi - mulla on vielä Minnan tuliaisista yksi purkki alkuperäistä mojoa, mutta kohta pitää mennä tutkimaan Stokkan ruokaosasto, jos sieltä saisi sitä sitten kun nämä loppuu.
Sunnuntain ateriani, kanaa juureksilla. Ja mantelimojoa! |
Ja jälkiruokana: pakastimen viimeset raparperit piirakassa, vaniljakastikkeella. Syominen on ihanaa! |
Hiii kiva että pidit!
VastaaPoista