Kesäloma, Sfc Vuorenmäki

Ja loma alkoi viimeinkin, kolme viikkoa edessä. Ei kiire mihinkään, ei suunnitelmia. Mennään minne sattuu huvittamaan ja viivytään yö tai monta, ihan riippuen siitä, kuinka paikassa viihdymme. Karavaarit ovat siis tien päällä ja nyt meitä on kolme <3

Nyt on kuvia enemmän kuin stooria. Patu vaan on NIIN kuvauksellinen, tuo meidän vauva ja silmäterä :)

Ennen lomallelähtöä kävi Pipsa kylässä, ja Sinnu, Pasi ja Sirpa. Ja Patu pääsi luun makuun, kiitos Sinnun!

Keksin mielestäni todella kauniin kukkakoristeen. Painonsa takia pionin kukat nyykähtävät helposti,
tässä näyttää kukinto todella kauniilta! Kelpaisi vaikka hääkoristeeksi.

Karavaanari-Patu otti saman paikan, jossa aikoinaan niin Pontus kuin Tsipakin viihtyivät.

Meidän leiri rannasta käsin

Rauhaisa iltahetki ennen nukkumaanmenoa

Lauantaiaamu klo 9

Patu pääsi kylämarkkinoille

Tapasi siellä kaverin, jos toisenkin:

Kuvassa Pate berninpaimenkoira, toffeenvärisen kaiffarin nimeä en tullut kysyneeksi :)

Vaunun porras käy piilopaikasta ja kyllä Patu tuolla yhdet päikkäritkin nukkui

Kovin on jo myöhä ja pieneltä pojalta pitää saada vielä nälkä pois

Patun ruokahan on näin herkullista

Vaikka soseutetusta lopputuloksesta ei uskoisi!

...ja pitäähän välillä vähän tehdä kolttosiakin. Soo soo Patu! Nuo ovat vaunun ötökkäverhot,
kieltämättä ovat varmaan tosi houkuttelevat pennun silmin :)

Tää oli niin hieno paikka, että viihdyimme kolme yötä. Ihmiset täällä olivat aivan ihmeellisen ihania ja tuskin kaikki ystävällisyys johtui vaan söpöstä koiranpennustamme, joka sai silittelyjä ja rapsutteluja niin monelta ihmiseltä, etten pysty laskemaan. 

Koirakavereita tapasi myös monia, monia. Ihanin ja lutuisin oli berninkoira Pate, joka istahti suoraan syliini ja englanninbuldoggisisarukset Winston Churchill ja Tyyne :D eikö ollutkin aivan uskomattoman mainiot nimet ja itse koirat! Mahtavan upeita, kauniita ja sympaattisia!

Huomenna, maanantaina matka jatkukoon.Saas nähdä mistä tulee seuraava postaus  <3

Patu Pöksyhousu

Se oli eräs huhtikuinen ilta, kun Timon kanssa käveleskeltiin Laitsun pihassa ja iloittiin kevään merkeistä. Katseeni osui karviaispuskaan ja mieleeni tuli, että viime kesänä harmistuin, kun olin menossa syömään uudehkon karviaispuskamme muutaman kypsän marjan ja sain huomata Tsipan ehtineen ensin. Se rakasti karviaisten lisäksi vadelmia ja mustikoita ja naposteli molempia omalta reviiriltään. Sanoin sitten Timolle, "...nyt saan yksin syödä kaikki karviaiset", ja kesken lauseen pillahdinkin yllättäen itkuun. Timo oli katseli mua ja oli hetken hiljaa ja sanoi sitten:

"Kyllä me nyt hankitaan se koira."

29. huhtikuuta laitoimme alustavan varauksen Ison Karhun kenneliin, siellä oli odotettavissa toukokuussa syntyvä keeshond-pentue. 13. toukokuuta syntyi Iso Karhu Gert, jonka nimesimme Patuksi. Odotusaikana käyttämästämme lempinimestä Pöksyhousu, tuli "sukunimi". Aika osuva sellainen, sillä tämän koiran pitääkin näyttää takaapäin katsottuna siltä, että sillä on ikään kuin villapöksyt jalassa :)

Kasvattaja oli aivan ihana, sydän mukana keeshondien kasvatuksessa.

Saimme kokea vieraanvaraisuuttaan käydessämmemme kaksi kertaa paikan päällä ennen luovutusikää. Ja saimme jatkuvasti kuvia:

Sisarukset, ikää vajaa vuorokausi, Patu oikealla

kolme viikkoa ja kaksi päivää

Viisi viikkoa ja tassu nousee jo korkealle <3

Haimme Patun kotiin, kun se oli seitsemän viikon ja kahden päivän ikäinen.

Kahden ja puolen tunnin ajomatkan aikana saimme huomata, että meillä on valmis karavaanari.

Patu nukkui koko matkan eikä itkenyt kertaakaan!

Kotiin päästyä vastassa oli Masi ja sitten tulivat vielä Minna ja Meikku ja Niko.
Siinä sitten uutta perheenjäsentä ihasteltiin ja Patu pani parastaan.
Tämän, isojen muutosten päivän, jälkeen uni maistui!

Siinä tehdään tuttavuutta samojedi Samun kanssa

ja Patuhan ihastui Samuun, joka olikin kovin lempeä pikkuvauvalle <3

Patun peti, oma turvapaikka

Kuin kotonaan jo

Uni yllättää usein, milloin mihinkin pieni Patumme nyykähtää

Näin on saanut alkaa uusi vaihe meidän elämässämme.

Jo nyt on pieni koira tuonut paljon iloa pihapiiriimme ja kotiimme.

Patu lienee hyvin paljon esillä tulevissakin merkinnöissä.

Se lähtee nimittäin ensimmäiselle asuntovaunureissulleen ihan muutaman päivän päästä!

Huh hellettä!

Mutta en moiti, en tosiaankaan. Kun perjantaina päästiin töistä, ei ole tullut paljoa sisällä oltua. Voi, miten ihanat kesäkelit täksi viikonlopuksi saatiinkaan! Empä tässäkään nyt viitsi sen kummempia runoilla, heitän vaan viime viikon kuvat kehiin ja menen takaisin ulos :)

Jäätelöä Baileysillä. Namm!
Kiitos tuliaisista Satu ja Make <3

MInna pakkaa taas matkalaukkujaan!?
Eipä olekaan nyt lähdössä puoleksi vuodeksi maailmalle vaan ekaan omaan kotiin :)

...jossain välissä ehdin viime viikolla rentoutua jalkahoidon merkeissä

Sissiliskonen eli vaarallisesti ja uskalsi seikkailla terassillamme.
Ulla ei onneksi nähnyt.

Nyt oli sellainen helle, että jopa Ulla hakeutui välillä varjoon!

Ullan lempipaikka

Timo on vaihtanut paikkaa ja siinä välissä meidän lavoista rakennettu loikoilupaikka sai maalin pintaan.
On muuten paras paikka terassilla!

Tuli tämäkin urakka tehtyä näiden helteiden turvin.
Pestiin 30 mattoa ja ne kuivuivat päivässä!

Tässä talossa asui parhaimmillaan kahdeksan uusperheemme jäsentä. Jäljellä on enää kolme.
Eläimiä oli parhaimmillaan neljä, (korjaan yhdeksän, jos Tsipan pennut lasketaan mukaan) nyt enää yksi.
Voi tätä elämää ...

Ei ihan tarkin mahdollinen kuva, mutta paikka oli rohkea veto lintupariskunnalta.
Puuvarasto ja alle kahden metrin korkeudessa! Onneksi elämämme ei tätä perhettä häirinnyt.
Kuva otettu lauantaina päivällä ja saman päivän iltana viisi poikasta jätti pesän..

Meidän pihan rumistus on tuo jätevesikaivo. Tuija kiltti, kasva pian isoksi! 
Toinen tuijista ei tahtonut elää, niin vaihdoimme siihen saniaisen.
Toivottavasti se sopeutuu.

Kesän eka lomaviikko ja "jussi"

   Edellisestä lomasta olikin vierähtänyt aikaa. Ei voine laskea lomaksi, kun otin joulusiivousten takia talvilomapäiviä kaksi. Viimeksi olin siis ollut oikeasti lomalla heinäkuun alussa viime kesänä. Ei huh huh! Ilmankos, kun ensimmäiseen leiripaikkaan Uudenkaupungin Rairantaan päästiin, näytimme tältä:

   No, Timo ei tietty vielä tuossa nukkunut mutta hetken päästä kyllä. Ja itseänikin väsytti niin, että jäi kahvikuppi juomatta :) Uudessakaupungissa käytiin perinteisesti kirpputoreilla ja nyt innostuimme piipahtamaan paikallisessa automuseossa. Vuonna 2014 suoritetun matkailijakyselyn mukaan se on Uudenkaupungin vetovoimaisin ympärivuotinen kohde ja sitä pidetään merkittävimpänä automuseona Suomessa.

   Sitten siirryttiin lempipaikkaamme Sfc Leporantaan Lietoon. Siellä on ihanat kalliot ja loistava uikkarisauna. Molempina siellä viettäminämme iltoina saunottiin pari tuntia ja käytiin ekan kerran uimassakin :) Tuolla myös innostuttiin lenkkeilystä joka päivä. Hyvä me!

   Tästä kuvasta tuli mieleen Tsipa. Osin tämä kesän ensimmäinen reissu oli todella surullinen, eikä kyyneliltäkään vältytty. Viime reissullahan oli vielä mukana meidän uskollinen karavaanarimme. Paljon puuttui, muutakin kuin kaveri kalliolla vieressä istumasta.

Rauman Poroholma, heinäkuu 2014
<3   <3

      Muutama kuva lenkkipoluiltamme. On näitä tällaisia niin paljon kivempi tallustaa, kuin Anianrantatien asfalttia edestakaisin...

   Kovasti tutkittiin sitten sääkarttoja, missä sataisi vähiten. Päätimme viettää juhannuksen Rymättylässä, Turun saaristossa. Sfc Saloranta, jossa emme ole koskaan aiemmin käyneet, sai meidät vieraakseen meren rannalle.

   Paikka oli erittäin positiivinen yllätys! Saimme hienon leiripaikan, upeat kuntoilumaastot ja ihanan rantasaunan juhannusaattona. 

Leiri sivusta katsottuna, ihana paikka!

Loimulohta

Se sininen hetki, juhannuspäivä muuttumassa yöksi <3

Kotimaani on niin kaunis!

   

Katsaus menneeseen viikkoon

     Pientä säpinää on ollut ja jäänyt mm. kertomatta viikko sitten olleesta suvun kesäpäivästä, jota vietimme ison siskoni Helin ja miehensä Esan pihamaalla. Ja se olikin kesän kaunein päivän tähän mennessä. Siitä saivat lisäksemme iloita myös kaikki viikko sitten lauantaina valmistujaisiaan viettäneet.

Pappa sai kyydin Sinnulta ja Pasilta

Kattaukset alkumetreillään ja minä olen pukeutunut sävysävyyn puutarhatuolin kanssa :D

Makee kuva by Satu ja Make

Timon vastuualueeksi lankesi makkaroitten grillaus

Kovat futispelitkin ehdittiin pelata

Siinä kahvinjuonti täydessä käynnissä ja puheensorina täytti pihapiirin 

Isäkin innostui ottamaan hiukan aurinkoa vatsanahkaan :)
Siinä näkyy muisto, leikkausarpi, puolentoistavuoden takaisesta sydänoperaatiosta

Sitten vähä kotielämää, kukkien  ja vähä muutakin kauneutta <3

Joka vuosi omenapuun kukkiminen saat mut onnelliseksi!

Meiltä kuoli rakas Tsipa-koira tammikuussa ja portit terassilta poistettiin tarpeettomina.
Mutta miksi Timo tässä niitä nyt ruuvaa takaisin---?!

No koska ihana Samu-poika tuli ihmeellisesti meidän elämäämme!

Tammen kukintoja, herkän kauniita...

Amaryllis on viihtynyt puolivarjoisassa paikassaan ja tekee uusia kukkia

Omenapuu kukista valkoisena

Tässä pojat odottaa jäätelöautoa. Niin Samuhan oli meillä tänä viikonloppuna hoidossa ja oli kyllä antoisaa.
Tuli käytyä oikein kunnon lenkeillä ja jopa uimassa. No ei me, mutta Samu kyllä!

ja tämän viikon maljakkokukat tuntee kaikki - mikä tuoksu!

Ensi viikolla ei stressi paina, kun kuuden päivän päästä karavaani lähtee liikkeelle ensimmäisen kerran tänä kesäkautena. Viikon loma edessä ja kiireetön juhannuksenvietto suunnitelmissa...